Ukrainan kriisi ja Suomi

Oligarkit taistelivat ahneuden tanssiaisissa rahasta ja vallasta Ukrainassa 2014. Sen seurauksena Eurooppa militarisoituu ja USA:n lentokoneet lentelevät Suomen ilmatilassa kuin kotonaan. Ja me tuhlaamme rahamme aseisiin, koska pelkäämme Venäjää. Tämän kaiken lähtökohtana ovat tapahtumat Kiovassa helmikuussa 2014. Mitä silloin oikein tapahtui ?

Yritän selvittää totuutta seuraavista kirjoista:

Timo Hellenberg Niina Leinonen: Silminnäkijät, Taistelu Ukrainassa (Docendo 2016), (TH)

Lairen Lodenius: Ukraina -rajamaa.Teos&Schildts&Söderström 2015, (LL)

Arto Luukkanen: Ukrainan kriisi (Aiditorium 2015). (AL).

Johannes Remy: Ukrainan historia (Gaudeamus 2015) (JR)

Matti Rossi: Raunioista nousee Donbass.Donetskin kansantasavallan suurlähetystö. 2015 (MR)

Richard Sakwa: Taistelu Ukrainasta. (Vastapaino 2016), ( RS)

Luukkasen ja Rossin kirjat ovat toistensa vastakohtia.

Luukkanen: ”Ihmiset järkyttyivät Venäjän toiminnasta. Miten joku naapurivaltio voi näin härskisti lohkaista palan toisesta valtiosta ja liittää sen itseensä ? Miksei EU puuttunut selvemmin tähän oikeudenloukkaukseen ? USA oli voimaton? Tulisiko myös meille ”kohteliaita vihreitä miehiä” ? Voimmeko puolustaa itseämme näin röyhkeältä politiikalta ?”(AL s.8).

Venäjä on siis härski ja röyhkeä, kun taas EU ja USA ovat oikeuden puolella. Luukkanen suree miksi EU ja USA eivät toimineet voimakkaammin ja epäilee, pystymmekö me puolustamaan itseämme Venäjän röyhkeydeltä.

Rossi: ”Venäjä ei liittänyt Krimin niemimaata itseensä sodalla eikä väkivallalla vaan sen asukkaiden tahdosta, estääkseen USA:ta kaappaamasta Krimiä Kiovan juntan avustuksella tukikohdakseen. USA-NATO:n ja EU:n tunkeutuminen Ukrainaan oli alkanut vallankaappauksella, ja valtaan oli nostettu äärioikeistolainen, kansallismielinen juntta. Juntta on ollut avoimesti USA:n sotapuolueen työkalu” (MR 55).

USA on siis härski ja röyhkeä edistääkseen valtapolitiikkansa, kun taas Venäjä on vain toteuttanut paikallisten ihmisten tahdon ja auttanut heitä. Rossi lainaa runoilija Paavo Haavikon tunnustusta ajallemme: ”Fasismi myy hyvin” (MR s.122).

Luukkasen (1964-) ja Rossin (1934-2017) kirjat ovat fiksujen, sivistyneiden miesten kirjoja. Luukkanen on kirjoittanut monta kirjaa Venäjästä ja Rossi on palkittu Shakespeare-suomentaja. Miten he voivat olla niin eri mieltä Ukrainan kriisistä?

Koko Ukrainan kriisin ratkaiseva hetki oli, kun vuoden 2014 helmikuussa Ukrainan demokraattisesti valittu presidentti Janukovitsh menetti valtansa. Demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa valta vaihtuu vaaleissa. Mutta ei Ukrainassa helmikuussa 2014.

Arto Luukkanen kirjoittaa:

”Helmikuun 20 päivänä 2014 tuntemattomat ja huippupäiset asemiehet kiipesivät Maidania ympäröiviin rakennuksiin. Huppumiehet kohdensivat ensin tarkkuuskiväärinsä lyhtypylväisiin ja avasivat tulen sen jälkeen kohti Maidanin aktivisteja tappaakseen” (AL 112). Näin toimii järjestäytynyt joukko, jolla on johto. ”He toimivat keskitetyn tulenjohdon turvin” (TH 175). AL esittää kolme mahdollista syyllistä teurastukseen:

1. venäläinen sotilastiedustelu

2.”kolmannen osapuolen” palkkasotilaat

3.Ukrainan tiedustelupalvelu SBU

Teurastus saavutti tavoitteensa:”Verilöyly oli tehnyt tehtävänsä: tappamisen jälkeen Janukovitsilla ei ollut enää enemmistöä palrlamentissa” (AL 112). Verilöylyn tuloksena Janukovits siis menetti valtansa ja pakeni. ”Kaupungissa poistuessaan Janukovits joutui ainakin neljän salamurhayrityksen kohteeksi” (RS 138).

AL:n väite että tarkka.ampujat olisivat ampuneet vain aktivisteja ei pidä paikkaansa, sillä ”sekä mielenosoittajiin että poliiseihin tähdänneet tarkka-ampujat tappoivat ainakin 67 mielenosoittajaa ja 13 poliisia… Muun muassa eräästä konserttitalosta,joka oli kokonaan kapinallisten hallussa, ammuttiin niin mielenosoittajia kuin poliisejakin ” (RS 136).

On minusta on melko selvää että Maidanin teurastajat ja Janukovishin murhaa yrittäneet kuuluivat samaan joukkoon. Silloin on mahdotonta ajatella että teurastajana olisi ollut venäläinen sotilastiedustelu tai ukrainan tiedustelupalvelu eli jäljelle jää vain AL:n luettelosta ”kolmannen osapuolen” palkkasotilaat. Janukovishin murhayritysten ja Maidanin teurastajien motiivi lienee selvä: vaihtaa valta.

Teurastus ja siihen liittynyt Janukovishin murhayritys oli selkeästi johdettu sotilasoperaatio – härski ja röyhkeä. Maidanilla ihmiset ihmiset osoittivat mieltään paremman tulevaisuuden puolesta – ja tulivat ammutuiksi poliisien rinnalla. Mutta kuka ampui ja ketä ? Tapahtumien silminnäkijä, Suomen suurlähettilään puoliso, konfliktintutkija Timo Hellenberg kirjoittaa: ”Tästä on tehty enemmän analyyseja ja teorioita kuin olen kyennyt laskemaan. Oman mielenrauhani vuoksi en ole lukenut niistä ainuttakaan”(TH 174). Kuitenkin hän keräsi heti teurastuksen jälkeen itselleen todistusaineistoksi luoteja joutuen pian ihmettelemään: ”Seuraavana päivänä paikalla käydessäni kaikki tämä – tuhannet hylsyt, ampumalaatikot ja ampumajätteet – oli siivottu systemaattisen tarkasti pois. Miksi ?” (TH 175).

TH kirjoittaa vuonna 2016:”Ainoa konkreettinen tosiasia on kuitenkin se, ettei mitään tutkimuksia ei ole saatettu loppuun, siitäkin huolimatta, että tarjolla on ollut massiivista ulkomaista tutkinta-apua ja resursseja…. On hämmästyttävää, ettei Maidanin tapahtumista ja uhreista ole vieläkään saatu aikaan kunnollista tutkintaa, vaikka presidentti pakeni maasta ennen aikojaan ja jätti kentän avoimeksi oppositiovoimille”(TH 200). Todella kummallista, sanon minä. En voi kuin olettaa, että nykyisillä Kiovan hallitsijoilla on jotain salattavaa ja hävettävää.

Ukraina on läpikorruptoitunut maa, jossa on yksityisarmeijoita eli oliko siis kyseessä vain oligarkien keskeinen taistelu ? Ainakin vallanvaihdossa vanhat oligarkit korvautuivat uusilla oligarkeilla. Lähellä on ajatus, että teurastajana toimi jokin Janukovitshin vastainen ryhmittymä. ”Maidanissa oli Oikea sektori, joka johti aseellista vastarintaa Janukovishia vastaan ja johon kuului myös puolisotilaalllinen järjestö Tryzub” (LL 16). ”Oikean sektorin aktivistit selvisivät yhteenotosta pääosin naarmuitta” (RS 136). Heidän tavoitteensa ainakin toteutui. He olivat jo aiemmin uhonneet ottaa ”homman haltuun” (TH 134). Härskiä ja röyhkeää tapattaa sekä mielenosoittajia että poliiseja samanaikaisesti. Olivatko he teurastajia ? Luultavasti. Riippumattoman tutkija Katchanovskin mukaan ”verilöylyyn ei osallistunut venäläisiä tai ulkopuolisia joukkoja”, vaan ”verilöyly oli rationaalisesti suunniteltu ja toteutettu, muiden tekemäksi lavastettu hyökkäys, jonka päämääränä oli hallinnon syrjäyttäminen ja vallankaappaus”..”näyttö viittaa vahvasti siihen, että väkivaltaisuuksista olivat vastuussa militantit nationalistiryhmät ja etenkin Oikea sektori” (RS 387).

AL sanoo tehneensä vuosina 2014-2015 arkistotutkimuksia Ukrainan KGB:n arkistoihin.(AL 7). KGB oli Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi 1954-1991 eli hän tutki Venäjän menneisyyttä. Mitään viitteitä hänen kirjassaan ei näy että hän olisi avoimin silmin tutkinut, mitä Ukrainassa keväällä 2014 tapahtui. AL:n kirjassa on vain yksi maininta USA:sta: ”republikaanisenaattori John McCainin näyttävä esiintyminen mielenosoittajien puolesta 15.12. Hän huudatti yleisöänsä ja antoi ymmärtää, että läntinen suurvalta on nyt valinnat puolensa….Tapaus osoitti USA:n oivaltaneen nopeasti mielenosoitusten poliittisten mahdollisuuden: Ukrainan irrottamisen Venäjän otteesta oli muuttunut suureksi mahdollisuudeksi testata myös Venäjää. Ukrainan irtoaminen presidentti Putinin lempilapsesta, Euraasian liitosta, saattaisi käynnistää prosessin, joka tuottaisi hänelle haasteita Venäjän eliitin keskuudesta” (AL 113).

Siis. AL:n mielestä USA:n toiminnan motiivina oli horjuttaa Venäjää sisäisesti ? Miksi ? Miten USA siitä hyötyisi ? Tämän enempää AL ei kirjassaan USA:a käsittele, vaikka hänen on täytynyt tietää esim.miten Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Nuland järjesteli uutta hallitusta Ukrainaan ennen Maidanin teurastusta (RS 135). AL:n kirjassa on vain kaksi toimijaa: Venäjä ja Ukraina. AL:n mielestä Putinin asema on tukala ja vertaa hänen tilannettaan Nikolai II.n asemaan ennen Venäjän vallankumousta (AL 231). AL:lla on selkeä asenne kirjassaan: Venäjä on agressiivinen hyökkääjä, Ukraina uhri sekä USA ja EU Ukrainan oikeuden puolustajia, pyyteettömiä hyviksiä. AL on historioitsija, joka kertoo kirjassaan Venäjän historiaa mutta ei Ukrainan sisäisten ristiriitojen historiaa, vaikka ”Nyky-Ukraina on kuin Balkan vuonna 1914: maata repivät lukuisat risteävät sisäpoliittiset konfliktit, jotka vain vahvistuvat ja kansainvälistyvät ulkoisten toimijoiden syventäessä maan sisäisia jakoja”(ST 23).

Svoboda-puolueella oli merkittävä rooli vuoden 2014 vallankumouksessa jonka jälkeen puolueella oli neljä ministeriä ja valtakunnansyyttäjän virka. AL ei käsittele puoluetta kirjassaan lainkaan, mutta MR näin: ”Stepan Banderan perintönä on rasismi, fanaattinen nationalismi ja ukrainan kielen korottaminen muiden yläpuolelle. Ihanteena on Hitler ja natsi-Saksa.” (RS 16). MR:n käsityksen mukaan USA järjesti Svobodan avulla Kiovan vallankaappauksen. ”USA:n suurlähetyksen tuella ja suoranaisella osallisuudella järjestettiin TechCamp-projekteja, joilla valmisteltiin kansalaissotaa Ukrainassa” (MR 22). ”Varkaiden taistelun vallasta voittivat länsi-Ukrainan oligarkit. USA ja EU ottivat Ukrainan uusnatsit avukseen” (MR 25).

Matti Rossi on ainakin yhdessä asiassa väärässä: ”Valkoisen talon Euroopan asiain apulaisulkoministeri Victoria Nuland, joka on ilmoittanut amerikkalaisten sijoittaneen 15 miljardia dollaria nimeltä mainitsemattomiin kohteisiin Ukrainassa, jakoi piparkakkuja mielenosoittajille”. Totta. Hän jakoi piparkakkuja 5.12. 2013, mutta amerikkalaisten sijoitusten summa oli 5,1 miljardia, ei 15 miljardia. Nuland kertoi summan joulukuussa 2013 palattuaan Ukrainasta matkaltaan, jolla tapasi Janukovishin ja nähtyään 10.12.2013 omin silmin hallituksen joukkojen kauheaa voimannäyttöä (RS 134). Nuland oli sanonut Janukovitshille että on hänen joukkojensa väkivalta on ”ehdottomasti luvatonta eurooppalaisessa, demokraattisessa valtiossa” (https://www.politifact.com/punditfact/statements/2014/mar/19/facebook-posts/unitedstates-spent-5-billion-ukraine-anti-governm/ ) Nuland oli hyvin tuohtunut väkivallassa. Nulandin mainitsema raha ei ollut vallankumouksen rahoittamiseksi tarkoitettua kuten on väitetty, sillä 5.1 miljardia dollaria oli käytetty erilaisiin avustusohjelmiin vuodesta 1992 lähtien eli heti itsenäistymisen jälkeen yli 20 vuoden aikana. Tuskin amerikkalaiset itsekään tietävät mihin heidän rahansa ovat menneet läpikorruptoituneessa maassa. Heidän apunsa oli samantyyppistä kuin USA:n toisen maailmansodan jälkeen monelle Euroopan maalle antama Marshall-apu.

Amerikkalaiset varmaan kokivat että Janukovits osin heidän rahoillaan rajoitti länsimaisiin demokratioihin kuuluvia kansalaisoikeuksia ja toimi sekä omaa kansaansa että amerikkalaisten intressejä vastaan. Janukovitsin tapa hoitaa presidentinvirkaa (esim. entinen pääministeri epämääräisin perustein vakilassa) suututtivat USA:n ja EU:n johdon, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa että Janukovitsh oli demokraattisesti valittu presidentti kansainvälisten tarkkailijoidan rehellisiksi toteamissa vaaleissa (JR 252). Tästä huolimatta USA ryhtyi aktiivisesti valmistelemaan Janukovishin syrjäyttämistä kesken virkakautensa (RS 136).

Rossi ei näe tapahtumia amerikkalaisten eikä Luukkanen venäläisten näkökulmasta. Todellisuus ei ole mustavalkoinen, kuten Rossi ja Luukkanen väittävät. He ovat esimerkkejä siitä mistä Venäjän mediaa tutkinut Salla Nazarenko varoittaa Tiedetoimittaja- lehdessä (nro 3/2018): ”jos kadotamme kyvyn ymmärtää toisten ihmisten kehyksiä, olemme pulassa. Ja se hetki on lähellä”. Tämän kyvyn Luukkanen ja Rossi ovat menettäneet, vaikka sivistyneitä ihmisiä ovatkin.

Otan käteeeni Johannes Remyn vuonna 2015 julkaisemaan Ukranan historian. Luen siitä lauseen:”Valtataistelu ratkesi mielensoittajien hyväksi, kun osa Alueiden puolueesta lakkasi tukemasta Janukovitshia”. Siinä kaikki mitä hän sanoo Ukrainan kohtalonhetkestä 20.2.2014. Surullista. Remy ei sanallakaan kerro tarkka-ampujien mielenosoittajien ja poliisien teurastuksesta eikä Janukovishin murhayrityksistä. Kieltääkö Remy koko joukkoteurastuksen? Minusta mahdoton ajatus. Siis hän vain tarkoituksella unohtaa sen ? Miksi ? Se ei ole ammattihistorioitsijan etiikan mukaista. Kun hän ei 20.2.2014 päivän väkivaltaa mitenkään käsittele, niin koko Remyn historiankuvaus tämän jälkeen on hyvin vääristynyt. Kun Remyn kirjaa käytettäneen Ukrainan historian oppikirjanakin, niin opiskelijoiden Ukrainan nykyhistorian kuva vääristyy pahasti. Samaa vääristyneisyys vaivaa kyllä lähes koko Suomen yleistä mielipidettä. Meille on opetettu että Venäjä on rosvo, joka röyhkeästi on kaapannut osan Ukrainaa itselleen ja käy Ukrainan alueella oikeudetonta sotaa.

Tunnen tuskaa. Tiedän, että se mitä AL ja JR kirjoittavat on omaksuttu Suomessa laajasti totuudeksi. Heidän ja monen muunkin on vaikea ymmärtää, ”ettei Ukrainan kriisi johtunut Putinin Venäjän väitetystä pahuudesta, vaan sen taustalla oli monimutkainen keskinäinen vaikutuksen, käsitysten ja pelkojen vyyhti”(SR 324).

Tiedän ja on totta: Janukovits oli vaaleilla demokraattisesti valittu valtion päämies, jonka virkakauden piti loppua 2015.

Kun puhumme läntisestä arvoyhteisöstä, niin demokraattisesti valitun valtion päämiehen kukistaminen ja hänen murhayrityksensä eivät kuulu demokratiaan. Kuitenkin USA ja EU (eli me) yllytimme siihen. USA:n apulaisulkoministeri jakoi Maidanin mielenosoittajille piparkakkuja ja suunnitteli uutta nimilistaa Ukrainan hallitukseen. Ja me säestimme osana EU:ta. Eli me heitimme ”bensaa liekkeihin” kuten Suomen suurlähettilään puoliso, konfliktintutkija Timo Hellenberg kuvaa (TH 203). Puutuimme siis Ukrainan valtion sisäisiin asioihin ja olimme tekemässä vallankumousta demokraattisesti valittua presidenttiä vastaan. Ei tällaista toimintaa voi millään agumenteilla puolustaa. Kun hyökkäyksemme demokratiaa vastaan onnistui, niin siitä seurasi Itä-Ukrainan sota ja Krimin liittyminen/liittäminen Venäjään. Kun olemme itse osasyyllisiä, niin on aika tekopyhää syyttää muita ja laittaa talouspakotteita monimutkaisen tapahtumaprosessin yhdelle osapuolelle.

Paitsi että pakotteiden laittaminen on tekopyhää, se on myös typerää – oman kansallisen etumme vastaista. Suomen rikkaimpiin ihmisiin kuuluva Ilkka Herlin povaa suomalaisille vaikeita taloudellisia aikoja ja toteaa venäjäpakotteista: ”Pakotehaitat iskevät pahiten Suomen kaltaisiin pieniin talousalueisiin. Varsinkin Suomen maataloudelle Venäjän-vastaiset pakotteet ovat olleet karmaiseva isku. Monet maidon- ja lihantuottajat ovat jo tukalassa tilanteessa. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään näin voidaan enää jatkaa” (Taloussanomat 17.11.2018).

Siis. Teemme itsellemme haittaa ja olemme tekopyhiä. Minun mielestäni.

Tietenkin jos politiikkaamme ohjaa Maidanin suomalaistaistelijoiden henki: ”Tultiin joukolla lyömään ryssiä turpaan!” (TH 112), niin ei siinä mitään. Mutta omaa kansallista etuamme sellainen politiikka ei palvele ja kaikenlaisen moraalisen tuohtumuksen esittäminen on hyvin tekopyhää.

Viime Ranskan presidentinvaaleissa oli neljä melko tasavahvaa ehdokasta, joista kolme kannatti pakotepolitiikasta luopumista. Valitettavasti Euroopan onnettomuudeksi ainoa pakotepoliitikko eli investointipankkiiri Macron voitti. Ja nyt sitten Suomen huippupoliitikot Juha Sipilän johdolla marssivat Macronin perässä kuin päätön kanalauma pyrkien tuhoamaan Suomen itsenäisyyden rippeetkin. Onnetonta.

Joka tapauksessa keskellä Eurooppaa on monta miljoonaa venäläistä /venäjänkielistä ukrainalaista kurjissa olosuhteissa odottamassa kohtaloaan. Jos kohtalo on kuolla eurooppalaisessa sodassa, niin sitä sotaa käydään myös Suomen maaperällä. Sen ovat kenraalimme sotaharjoitusohjelmallaan varmistaneet. Olemme eturintamassa. Kannattaisiko kuitenkin hitusen ajatella rauhanteonkin mahdollisuutta?

 

 

Ahneuden tanssiaiset – Ukraina

”Euroopan itsemurha”. Näin totesi paavi Benedictus XV ensimmäisen maailmansodan syttyessä 1914.1 Sata vuotta myöhemmin 2014 alkoi jälleen Euroopan sisäinen sota, jota on käyty jo viisi vuotta. Maailmanpolitiikkaan kietoutuneesta Ukrainan kriisistä saattaa kehittyä Euroopan itsemurha. Kriisi on jakanut Euroopan kahteen toisilleen vihamieliseen leiriin. Ja Amerikka yllyttää toista leiriä. Pelottavaa.

”Donetskin pääkaupungin ydinkeskustassa räjähti eilen perjantaina voimakas pommi, joka suureksi järkytykseksi surmasi lähimmän esimieheni, Donetskin Kansantasavallan päämiehen, Alexander Zakharchenkon, yhden henkivartijoista ja haavoitti kymmentä henkilöä.Kun kuulin puhelimitse tiedon, että Donetskissa on räjähtänyt pommi ja Zakharchenkon kerrotaan saaneen surmansa, jähmetyin jalansijoilleni pitkäksi aikaa. Kun tieto varmistui luotettavista lähteistä todeksi, että Zakharchenko on kuollut, kykenin ottamaan vain muutamia askeleita, mutta vain lyyhistyäkseni. Uutinen osui suoraan sieluuni ja itkin hetken aikaa polvillani kuin pieni poika.”

Näin kirjoitti suomalainen Janus Putkonen 1.9.2018 muistokirjoituksessaan esimiehestään. Putkonen on suomalaisen oopperalaulajan poika ja tehnyt monipuolista uraa suomalaisessa teatterimaailmassa. Miten hän on päätynyt Donetskiin, en tiedä. Hän on työskennellyt 28.8.2016 tasavallan päämienen esikunnassa viestintäjohtajana ja jo sitä ennen yksityisesti rahoitettuna viestinnän kehittäjänä. Tässä roolissa Janus Putkonen epäsi Iltalehden toimittaja Nina Leinosen akreditoinnin 2015 Donetskiin. Leinonen kirjoittaa: ”Putkosella ja itselläni on näkemyseroja useista Ukrainan sotaan liittyvistä asioista, eikä niistä päästy yksimielisyyteen. Hänen mukaansa vääristelen asioita, yritän kirjoittaa historiaa uusiksi”. 2 Totuus on monenlainen.

Kuka murhasi Donetskin Kansantasavallan päämiehen? Putkosella oli muistokirjoituksessaan vastaus valmiina: ” Mutta jo aivan liian monta hyvää miestä, luotettua ja rakastettua Donbassin komentajaa, me olemme menettäneet Ukrainan SBU:n terrori-iskuissa lyhyessä ajassa. Terrorissa, jota länsivallat tukevat ja terroristeja niihin kouluttavat.” Tämä on Putkosen käsitys – ja varmaan ihan vilpitön. Se on myös varmaan useimmille Donetskin asukkaille totuus. Käsitys on johdonmukainen, sillä Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU:n) kuten Ukrainan valtion ja ns. läntisen arvoyhteisön tavoite on tuhota Donetskin Kansantasavallan hallinto. Ukraina kiistää syyllisyytensä. Suomen Yle vihjaillen puolestaan etsii syyllistä Venäjästä: ”Aleksandr Zahartšenkon perjantaisen kuoleman taustalla saattaa olla kamppailu Donetskin talouden hallinnasta. Separatistialueiden johtajat ovat Venäjälle korvattavissa olevia sankareita”3. Yle uskoo että kyse oli hiilirahoista, jotka virtaavat ensin Venäjälle ja sieltä Ukrainaan. Tämä on totuus jonka varmaan useimmat suomalaiset Yleä seuraten omaksuvat – murhaan on siis syyllinen Vladimir Putin ja murhan motiivina raha. Tämä on Ylen vihjauksin esittämä totuus.

Kun totuuksia on useita, niin jokin niistä välittyy oman kannanoton pohjaksi – väärästäkin totuudesta tulee itselle oikea totuus ja konflikti on valmis. Ukrainan kriisin puhjettua veriseksi sodaksi ortodoksisessa verkkolehdessä Simeon ja Hanna Eduskunnan suuren valiokunnan valiokuntaneuvos eli yksi eduskunnan korkeimmista virkamiehistä Peter Saramo kirjoitti 30.6.2014 artikkelin: Mitä uskoa kun kaikki valehtelevat – Ukrainan kriisi ja maailman ymmärtäminen.4 Hän kirjoittaa:

”Ensimmäisen kerran havaitsen, että oikeastaan kaikki saamani tieto on epäluotettavaa. Myös ne tiedonlähteet, joihin olen tottunut luottamaan (HS, Hbl, SvD, BBC, Reuters) julkaisevat Ukrainasta toistamiseen uutisia, jotka nopean lähdetarkastuksen jälkeen paljastuvat virheellisiksi – mutta niitä ei korjata edes silloin, kun virhe on ilmeinen. On ollut sotatapahtumia, joista ETYJ:in tarkkailijat eivät löytäneet merkkiäkään, on osoitettu syyllisyyttä olemattomin todistein jne. Samalla media tekee sanavalintoja, jotka ovat itsessään kantaa ottavia: Kiovan helmikuun tapahtumia voi luonnehtia ”vallankumoukseksi” tai ”vallankaappaukseksi”. Kumpikaan termi ei kuvaile asiaa oikein, mutta sanavalinta asettaa lausujan jompaankumpaan kahdesta leiristä. Viimeistään nyt tulee lukijan vastakysymys: ”Entä Venäjän media?” Vastaukseni kuuluu, että Venäjän valtamedia valehtelee poskettomasti.”

Pienen ihmisen on vaikea selvittää mistä oikein on kyse. Yritän sitä lähteenäni Saramon mediakriiittisten havaintojen lisäksi lähinnä Suomen Ukrainan suurlähettilään Arja Mikkosen puolison, konfliktintutkija Timo Hellenbergin silminnäkijähavainnot. 5 Suomen suurlähetystö on aivan kriisin syntysijan, Maidanin kupeessa.

Tapahtumien kronikka

25.2.2010 Janukovitsh valittiin Ukrainan 4. presidentiksi. Vaalia pidetään aitona ja rehellisenä.6 Janukovitsh oli siis demokraattisesti valittu valtion päämies, jonka virkakausi piti päättyä 2015.

Suomen Lappiin ihastunut Janukovitsh rakennutti itselleen asunnoksi taidokasta suomalaista hirsirakentamista edustavan hirsilinnan Mezyhirjan, jossa oli kaikkea mitä rahalla saa.Välittömästi vallanvaihdon jälkeen hirsilinnaa valvoi yksityinen äärioikeistolainen sotilasorganisaatio Oikea sektori.7 Paikan avauduttua turisteille suomalainen bloggaaja kirjoitti:

”Kaverihan oli täys mulkku. Kansan kärsiessä rakennutti mies korkean aidan 54 kilometrin matkalle, tilustensa ympärille. Aita kätki sisäänsä pienen urheiluhallin keilaratoineen, eläintarhan, span, holtittoman kokoisen honkapalatsin, oman sataman asuntolaivoineen, tenniskentän ja monen kymmenen auton autotallin. Kaikki talon kattokruunut ovat erilaisia ja niistä kallein maksoi 39 miljoonaa euroa…” 8

Tultuaan presidentiksi Janukovitsh jatkoi jo aiemmin aloitettuja EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimusneuvotteluja.

Neuvottelut kariutuvat kesällä 2013 rahakiistaan. Siirtyminen vapaaseen kilpailutalouteen olisi merkinnyt Ukrainassa rajua muutos talousrakenteeseen. EU tarjosi sopeutumistukena 600 miljoonaa. Janukovitsh vaati miljardeja. Assosisaatiosopimuksen mukainen sopeutus olisi ajanut Ukrainan talouden vakavaan kriisiin. Tätä perustetta voidaan pitää kansantalouden kannalta uskottavana.9

21.11.2013 Janukovitsh vetäytyy EU-assosiaatiosopimuksesta ja vahvasti EU:hun suuntautuneet opiskelijat alkoivat protestoida. Ensimmäinen kutsu mielensoitukseen Maidanille välitettiin Facebookissa. Pienimuotoinen kokoontuminen paisui nopeasti.

30.11 2013 Hallituksen berkut-joukot hajottavat opiskelijoiden rauhallisen kokoontumisen väkivaltaisesti. Ruhjeita syntyi ja ihmisveri valui solkenaan pitkin Itsenäisyyspatsaan lasista ympärystää. Televisio välitti kuvaa väkivallasta koko maahan. Tästä syntyi uusi Maidan. Väkivallan käyttö johti kansannousuun, joka kokosi sunnuntaisin jopa 300.000 henkeä, joskus enemmänkin, kansankokoukseen kaupungin keskustaan kolmen kuukauden ajaksi.10

1.12.2013 Suomen Suurlähettiläs Arja Makkonen näkee miljardööri Petro Porosenkon omistamassaan tv:n viitoskanavalla huitomassa puskutraktorin kupeessa ja ennustaa: ”taidetaan saada musta hevonen presidentinvaaleihin”.11

16.1.2014 Parlamentti säätää mielenosoitusten vastaisen lain ja turvallisuusjoukot hyökkäävät Maidanille. Kolme ihmistä kuolee. Maidan mielenosoittajien joukossa on jokunen suomalainenkin, jotka ilmoittavat tavoitteensa selvästi: ”Tultiin joukolla lyömään ryssää turpiin”12 Levottomuudet leviävät Länsi-Ukrainan kaupunkeihin.

24.1.2014 Entinen puolustusministeri Hrytsenko pyytää kansalaisia aseistautumaan, vetoaa afgaanisodan veteraaneihin ja yksityisten turvafirmojen henkilökuntaan.13

26.1.2014 Radikaali kansallismielinen Spilna Sprava -organisaatio valtaa oikeusministeriön.14

Helmikuun alku. Amerikkalainen senaattori John MCain pitää puheita Maidanilla ihaillen ukrainalaisten isänmaallisuutta ja lupaa suorasukaisesti Amerikan tukea mielenosoittajille.15 Myös EU:n johtajat esiintyvät Maidanilla vaatien vallanvaihtoa.

Esiintymislavan reunustalla on jättimäinen Stepan Banderan kuva. Vuonna 1959 murhattu Stepan Bandera oli Ukrainan nationalistien järjestän (OUN) radikaalin siiven johtaja, joka sodan keskellä 30.6.1941 julisti Ukrainan itsenäiseksi. OUN taisteli Saksan rinnalla ja teki raakoja väritekoja juutalaisia, puolalaisia ja venäläisiä vastaan.16

6.2.2014 Julkisuuteen tulee salanauhoitettu USA:n apulaisulkoministeri Victoria Nylundin puhelu suurlähettiläälleen. Nylund miettii vallanvaihtoa, toivoo pääministeriksi Areni Yatsenyukinia (näin tapahtuu peri viikkoa myöhemmin) ja epäilee suorasukaisesti EU:n rohkeutta toteuttaa vallanvaihto: ”ja vitut EU:sta”.17

15.2.2014 Timo Hellenberg törmää sattumalta sotilaallisesti järjestäytyneen radikaalin Oikean sektorin komentokeskukseen, jonka ulkopuolella ”raskaisiin luotiliiveihin ja kevlar-kypäriin pukeutuneet paramilitäärit keskustelivat”. Oikea sektori esiintyy Maidanin lavalla naamioituneena ja vetoaa kansaan ja tarjoutuu ottamaan ”homman haltuun”, jos oppositiojohtajien troikka ei siihen kykene.18

16.2.2014. Mielenosoittajat vetäytyvät valtaamistaan rakennuksista ja pidätetyt 234 ihmistä vapautetaan.

18.2.2014 Tilanne kärjistyy jälleen. Suurlähettilään viesti puolisolleen klo 12.27: ” Ole hyvin! varovainen – nyt voi tapahtua mitä tahansa. Toivottavasti ollaan vähän syrjässä. Katohan matkalaukut valmiiksi.” 19 .Yksityisiä mielenosoittajia ja seitsemän poliisia kuolee, satoja loukkaantuu.

20.2.2014 Maidanilla kaupunkisota, joka huipentui katoilta ammuttuihin laukauksiin kohti väkijoukkoa ja poliiseja. Media välittää kuvaa univormupukuisista tark’ampujista. Arjalta viesti klo 13.44: ”Ampujia edelleen katolla,varo”. Kuolonuhreja kymmenittäin. Sekasortoa. Timo Hallenberg miettii: ”Minne tämä maailma menee ja kenen ehdoilla? Liipasinta on helppo painaa, mutta ampumatonta lakausta ei tarvitse katua. Tämän hetken tapahtumat, teot tässä ja nyt piirtyvät historiaan ja tämän kansakunnan historiaan. Mitä tulisi seuraavaksi, ja miten tämä barbaarinen maailmantila heijastuu myös Suomeen, jossa elettiin vielä lintukodissa tietämättä tästä Harmagedonista sen enempää ?20

21.4.2014 Laukaistakseen tilanteen rauhanomaisesti Janukovitsh ja oppositiojohtavat allekirjoittavat sopimuksen, jota todistivat Venäjän ja EU:n edustajat. Sopimus edellyttää nopeita presidentti- ja parlamenttivaaleja samana vuonna. Oppisitiopoliitikot esittelevät sopimuksen Maidanilla, mutta saavat vastauksena vaatimuksen että Janukovishin on erottava seuraavaan aamuun klo 10 mennessä. Suurlähettiläs Arja Makkonen kommentoi myohään illalla: ”Maidanilla näkyy olevan hyvin hyvin kiihkeä tunnelma. Ei helppo paikka oppositiojohtajille. Mielenosoittajia näyttäisi olevan kymmeniä tuhansia, ja ultimaatumina esitetään presidentin eroa aamuun mennessä. Voi tulla levotonta. Oikea sektori ei hellitä.”21

21-22.2014 välinen yö. Suurlähettiläs Arja Makkonen oli turvallisuussyistä siirtynyt parin minuutin kävelymatkan päähän lähetystöstä hotelliin. Aviopuoliso halusi jäädä lähetystöön.Vartija herättää Timo Hellenbergin klo 02.00 ja kertoo että taloon pyritään sisälle. Tilanne rauhoittuu ja Timo Hellenberg lähtee ulos katsomaan mikä on tilanne ja kohtaa miehen, joka lakoonisesti toteaa että tunnin kuluttua kaikki on ohi.Timo Hellenberg kysyy, mitä mies tarkoittaa. ”Olemme kaikki kuolleet, poissa,” hän vastaa heiluttaen kättään kurkullaan. Palattuaan asunnolle Timo löytää koneeltaan klo 01.02 kirjoitetun suurlähettilään viestin: ”Janu lensi Harkovaan illalla, ja koneen reitytys taisi olla Venäjälle.”22.

Vaaleilla demokraattisesti valittu Ukrainan presidentti pakeni pysyäkseen elossa. ”Kaupungista poistuessaan Janukovitsh joutui ainakin neljän salamurhayrityksen kohteeksi”23

23.2.2014 Parlamentin puhemies ottaa itselleen presidentin valtaoikeudet ja nimittää Arsenyi Yatsenyukinin pääministeriksi. Presidentin vaalit määrätään pidettäväksi 25.5.2014. Parlamenttivaalit perutaan. Venäjän kielen käyttö kielletään valtio laitoksissa. Päätös on kuin sodanjulistus maan 8 miljoonaiselle venäjäkieliselle kansanosalle. Pääministeri Yatsenyukin antaa julkisia lausuntoja venäläisistä (”Venäläiset ali-ihmisiä”, ”Neuvostoliitto hyökkäsi maailmansodassa Saksaan ja Ukrainaan”) 24

27.2.2014 Asemiehet valloittavat hallituksen rakennuksia eri puolella Krimin niemimaata. Ukrainalla ja Venäjällä on kummallakin noin 20-25.000 sotilasta niemimaalla (Sevastopolin laivastosopimus). Ukrainan joukot eivät tee vastarintaa eivätkä ryhmity. Ukrainan Mustanmeren laivasto siirtyy kokonaisuudessaan Venäjän lipun alle.Yli puolet Krimin ukrainalaissotilaista siirtyy Venäjän armeijaan, alle kaksituhatta Ukrainan puolelle. Loput eroavat armeijasta25.

5.3.2014 Euroopan komissio julkistaa Ukrainan avustusohjelman, arvo 10 miljardia euroa.26

13.3.2014 Ukrainan parlamentti päättää perustaa uuden kansalliskaartin. Maaliskuussa usea uuden hallituksen julistama liikekannallepano epäonnistuu. Reserviläiset eivät tule palvelukseen. Uudella kansalliskaarilla on kytköksiä yksityisiin aseellisiin joukkoihin.27

16.3.2014 Krimin kansanäänestyksessä kannattaa kyseenalaisten virallisten lukujen 97 % Krimin liittämistä Venäjään.

21.3.2014 Venäjän parlamentin ylähuone hyväksyy Krimin liittämisen Venäjään.

7.4.2014 Mielenosoittajat ottavat haltuunsa hallintorakennuksia Kharkovissa, Luganskissa ja Donetskissa. Krimin kuvio toistuu ja mielenosoittajat saavat haltuunsa suuren määrän aseita.

12.4.2014 Itäukrainassa taistellaan. Toimittaja Nina Leinonen kirjoittaa:”Miehet ovat vallankumouksessa mukana, koska ovat kyllästyneet korruptioon ja siihen, ettei Ukrainan hallitus huomioi ja kunnioita itäukrainalaisia. Vastaus on tyypillinen, kun kevään aikana kysyn ihmisilä syytä kapinointiin.”28 He käyvät siis samaa ahneuden vastaista taistelua kuin Maidanin mielenosoittajat – traagista.

15.4.2014 Virkaatekevä presidentti Turchinov julistaa antiterroristisen operaation alkaneeksi. Operaatio jähmettyy heti alkuunsa kun raivostuneet kyläläiset karkottavat armeijan Kramatirskissa ja ottavat haltuunsa kuusi panssarivaunua. Mariupolissa kirjataan ensimmäiset kuolonuhrit, kun armeija avaa tulen mielenosoittajia vastaan. Oligarki Oleg Kolomoyski rahoittaa n. 15.000 miehen osastoja, jotka on regrytoitu pääosin Oikean sektorin kannattajista. Oikean sektorin johtaja Dmirti Yarosh puhuu ”meidän joukoista”. Huomattava osa taistelijoista saa palkkansa oligarkeilta eikä hallitukselta.29

11.5.2014 Donetskissa ja Luganskissa paikalliset johtajat julistavat alueet itsenäisiksi kansatasavalloiksi.

25.5.2014 Poroshenko valitaan Ukrainan presidentiksi. Sekä hän että pääministerinä jatkava Yatsenyukin ovat poliitikassa pitkään olleita upporikkaita eli vanhan vallan kasvatteja. Vaalit merkitsivät vain vallan siirtymistä yhdeltä rosvojoukolta toiselle.30

27.6.2014 EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimus allekirjoitetaan. Euroopan parlamentti juhlistaa sopimusta käsittelemällä sitä samanaikaisesti videoyhteydessä saman Ukrainan parlamentin kanssa, joka oli aikaisemmin suurella enemmistöllä päättänyt sekä vetäytyä sopimuksesta että käyttää kuolettavaa voimaa Maidanin mielenosoittajia vastaan.Tragikoomista.31

Mitä tästä kaikesta on oikein ajateltava ?

Miksi Ukrainassa soditaan ? Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski matkasi vuoden 2012 lopussa Ukrainaan”eikä pääse yli hyeenavaltion ajatuksesta. Väkivahvat vievät kansallisvarallisuutta kahmalokaupalla”.32 Ukrainassa vietittiin ja vietetään edelleen ahneuden tanssiaisia – ja ruumiita tulee.

Ukrainan vallanvaihdon suomalaisten silminnäkijöiden arvio kaksi vuotta myöhemmin on karu. ”Tänään Ukrainan hallinnon korruptio vaikuttaa rehottavan ennallaan” (Timo Hellenberg). Maidan nosti ihmisten toiveet kattoon. Moni uskoi, että suurin paha eli korruptio saadaan aisoihin, demokratia hallitsee ja Ukraina sulautuu länteen….korruptio ei ole kadonnut mihinkään. Maata hallitsee pieni eliitti”. (Nina Leinonen). Pian vallanvaihdon jälkeen Peter Saramo totesi:”Ukrainaa johtaa edelleen sama vanha poliittinen eliitti, josta Maidan halusi päästä eroon…Kansa nousi mätää johtoa vastaan, johto loi nahkansa ja pysyi vallassa vallankaappauksen avulla”33

Mitä oikeastaan tapahtui Maidanilla 21.11.2013 – 21.2.2014 välissä ? Emme varmasti tiedä. Timo Hellenberg miettii: ”erittäin väkivaltainen ajanjakso, jonka tutkinta on edelleen käynnissä. Ainoa konkreettinen tosiasia on kuitenkin se,ettei mitään tutkimuksia ei ole saatettu loppuun, siitäkin huolimatta että tarjolla on ollut massiivista ulkomaista tutkinta-apua ja resursseja. Mistä siis kiikastaa ? Miksi esimerkiksi Mariinski-puiston miliisien asemat siivottiin vuorokaudessa tilanteen rauettua ilman minkäänlaista todisteiden analysointia ja taltiointia ? Miksi Instytutska-kadun kriittiset todisteet jätettiin oman onnensa nojaan?

On hämmästyttävää, ettei Maidanin tapatumista ja uhreista ole vieläkään saatu aikaan mitään kunnollista tutkintaa, vaikka presidentti pakeni maasta ennenaikojaan ja jätti kentän avoimeksi oppositiovoimille?”34

Kun heti Maidanin tapahtumien jälkeen todisteita hävitettiin eikä mitään kunnollista tutkimusta ole saatu aikaiseksi, niin nykyisillä vallanpitäjillä on jotain salattavaa. Ilmeistä on että vallanvaihdon toteuttamisessa oli kansallismielisellä ja aseistautuneella Oikealla sektorilla vahva rooli, kuten Suomen suurlähettiläskin tapahtumien keskellä uumoili. On myös selvää, että EU eli me yllytimme kansaa syrjäyttämään vaaleilla demokraattisesti valitun presidentin. Yllyttäessämme vallanvaihdokseen toimimme niitä arvoja vastaan, joita sanomme EU:n edustavan. Myös me olemme vastuussa Ukrainan sekasorrosta ja kuolonuhreista.

Olemme EU:n osana vastuussa myös EU:n taitamattomuudesta neuvottelijana. EU itse ajoi neuvottelut Janukovitshin kanssa vuonna 2013 pisteeseen, jossa EU-sopimuksen hyväksyminen oli Ukrainalle taloudellisesti mahdotonta ja Janukovitshin oli pakko vetäytyä siitä.35

Pääsyyllinen tilanteen räjähtämiseen sodaksi on kuitenkin presidentti Janukovitsh itse. Hänen joukkojensa väkivaltainen rauhallisten mielenosoittajien mukilointi 30.11.2013 synnytti Maidanin. Janukovitshista tuli korruption ja kaiken pahan symboli. Väkivalta puolustuskyvyttömiä opiskelijoita vastaan loukkasi tavallisten ihmisten oikeudentuntoa. Mieleeni tulee vuoden 1905 verisunnuntai Pietarissa, jossa pieni 5-vuotias Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997) koki miten tsaarin joukot murskasivat rauhallisen uskonnollisen kulkueen. Pieni poika piti ihmisiä hulluina. Pietarin verisunnuntaista alkoi vallankumousprosessi, joka 12 vuodessa syöksi Venäjän tsaarin vallasta. Janukovits pysyi vallassa kolme kuukautta aloitettuaan väkivallan käytön suojaattomia ihmisiä vastaan.

Suomen ukrainapolitiikka on pelottavan mustavalkoista ylimielistä tuomarointia. Pahaa (Putinia) pitää rangaista ja hyvää (Porosenkoa) pitää auttaa. Näin teemme, vaikka itse kärsisimme kuinka. Pakotepolitiikan johdosta maataloudemme tulonmuodostus on laskenut 500 miljoonaa /vuosi.36 Maataloutemme tila ei Sipilän hallitukselle merkitse mitään jos toisessa vaakakupissa on Ukrainan Kiovan hallituksen tukeminen osana EU:ta.Tukea osoitamme myös suuntaamalla kehitysyhteistyömäärärahojamme Ukrainaan (uusi koulu hanke, 6 miljoonaa euroa, ulkoministeriön uutinen 3.9.2018). Ukrainapolitiikkamme muistuttaa samaa asennetta kuin Timo Hellenbergin 16.2.2014 Maidanilla kohtaamilla suomalaisilla.”Tultiin joukolla lyömään ryssää turpiin ”. Mikähän tuo suomalainen joukko oli ja mitä he ajattelevat nyt ?

Kiovan hallitus ei ole mikään viaton pyhäkoulupoika. Tilanne on sama kuin 100 vuotta sitten. ”Kyyniset kapitalistit ja kyyniset kansankiihottajat, riistäjät ja harhaanjohtajat jakavat keskenään maailmanherruuden. Samalla todellisille idealisteille nauretaan; heidät vaietaan tai lyödäään kuoliaaksi. Riistäjien epäjumala on raha, kansankiihottajien epäjumala on valta”.37 Tätä samaa maailmanherruuden näytöstä voimme seurata nykyhetken Ukrainassa mtä erilaisimmissa näytöksissä.

”Venäläistä toimittaja Arkadi Babtšenkoa ammuttiin kuolettavasti Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa.Poliisin mukaan hätäkeskus oli vastaanottanut soiton naiselta, joka kertoi löytäneensä miehensä verisenä kotoaan. Mies kuoli ambulanssissa matkalle sairaalaan.. Babtšenko oli yksi Venäjän tunnetuimmista sotakirjeenvaihtajista. Hän oli lähtenyt pois Venäjältä, koska pelkäsi henkensä puolesta vastaanotettuaan uhkauksia”.38

Ukraina ja Venäjä kävivät kiivasta sananvaihtoa murhasta 29.5.2018. Mutta entäs sitten ???

Seuraavana päivänä 30.5.2018 Arkadi Babtsenko nousee kuollesta hyväkuntoisena esiintyen Ukrainan viranomaisten kanssa. Miten tämä on selitettävissä? Ukrainan valtion syyttäessä Venäjää murhasta he vielä silloin itse varmaan uskoivat omiin syytöksiinsä. Kyse on ilmeisesti Ukrainan sisäisen organisaation ja yksityisten väkivaltaorganisaatioiden keskinäisestä sekoilusta. En voi tätä muuten ymmärtää. Ahneuden tanssiaisissa voi tapahtua mitä tahansa.

Ainakin vielä Maidanin tapahtumien aikaan Ukrainassa oli yksityisiä armeijoita, kuten oligarki Oleg Kolomoyskin rahoittama n. 15.000 miehen joukko – siis ammattitappajia, joita rahan intressit ohjaavat. Tämänkaltaisen yhteiskunnan sokea tukeminen kuten EU ja USA tekevät, on kaukana niistä arvoista joita EU sanoo edustavansa.

Ukrainan kriisi liittyy vahvasti maailmanpolitiikkaan. Vuosikymmeniä sitten USA johti vapaata maailmaa pakkovaltaa, pahan valtaa eli Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto on romahtanut ja tilalle on tullut Venäjä, jossa raha on vapaata. Ideologista vastakkainasettelua ei enää pitäisi olla. On vain nationalistinen itsekkyys – niin USA:ssa, Ukrainassa kuin Venäjälläkin. Poroshenko esiintyy kuin olisi vapaan demokraattisen maailman esitaistelija pahaa Venäjää vastaan. Tämä uppoaa ainakin USA:n kongressiin, jolle venäläisyys on pysynyt kaiken pahan syynä.

Kun Trump ja Putin tapasivat Helsingissä 16.7.2018 ja vannoivat ystävällismielisyyttään, niin ei kuulunut kuin hetki, kun USA.n kongressi lähetti Ukrainaan uuden ase- ja rahalähetyksen. Maailmassa raha ja voima puhuvat. Ehkä Ukrainan armeija on pian niin hyvin varustettu ja sen sotilaat niin hyvin palkattuja, että Ukrainan voima riittää Donetskin haltuunottoon. Oliko Zakharchenkon murha 31.8. jo tämän operaation alku. Emme tiedä. Ehkä, ehkä ei. Tilanne on kuitenkin vaarallinen kun pelinappulana ovat 8 miljoonaa venäjänkielistä ukrainalaista keskellä Eurooppaa ja vallassa suurvaltojen kuvitteelliset viholliskuvat. Suurvaltapolitiikan intressit kohtaavat pelottavalla tavalla. Ei kai vain Euroopan itsemurha uhkaa USA:n suojeluksessa ?

Voisiko ahneuden vallalle olla vaihtoehtoa ?

Oligarkien, kuten Janukovitsh ja Poroshenko, toimintaa johtaa ahneus rahaan ja valtaan – se on tuhoisaa. Heidän ja meidän olemisen ja elämisen tapamme on kaukana siitä mitä Lucina Hagman teroitti juhlayleisölle avatessaan vuonna 1903 perustamansa Uuden yhteiskoulun:

”Ihmiskunnan suurin ja vaarallisin vihollinen; ihmisyyden itsekkyys, on kasvatettava pois sukujen sydämestä. Pois vaikuttakaamme oman voiton, oman kunnian himo, ja sen sijaan kylväkäämme nousevien sukupolvien sydämiin rakkaus lähimmäisiin,rakkaus sellaiseen, joka tekee hyvää viholliselle ja niiden puolesta rukoilee. Samalla kun tämä ajatus rupeaa ihmisissä toteutumaan,samalla ei mitään vihollisia olekaan. … Toivon, että iankaikkinen hyvyys saisi aina johtaa niiden sukupolvien sydämiä, jotka näiden muurien suojassa, tässä Uudessa yhteiskoulussa, antavat opetusta ja ottavat vastaan opetusta. Hyvä Jumala pyhittäköön heidän tunteensa, puhdistakoon heidän elämänsä. Hän kirkastakoon heille lähimmäisen rakkauden, jonka eteen ei enää kansallisuuden eikä rotujen rajaviivoja vedetä. ”

Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisussa kerrotaan Ukrainan yksityisarmoijoista:

 https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/ukrainalaiset-vapaaehtoispataljoonat-hybridisodankaynnin-ilmiona?fbclid=IwAR0WULfyFT1q_q5vkQpnBDi81iY0AUh2mzzrrV-V7VPGS-Rqqw3z6P1DZ5A Jatka artikkeliin Ahneuden tanssiaiset – Ukraina