Järisyttävän kallista – monitoimihävittäjät

Suomalaiset kenraalit ja puolustusministeri Elisabeth Rehn istuivat ravintola Savoyssa iltaa 6.5.1992 polttaen sikareita. He juhlivat Hornet-kauppaa, josta kansanedustajat ja pääosa ministereistä saivat tiedon vasta jälkikäteen  – kansasta puhumattakaan. Kauppa oli järisyttävän kallis. Kaupasta on nyt kulunut yli 20 vuotta ja jälleen valmistellaan hävittäjäkauppaa. Nyt me tavalliset ihmisetkin tiedämme jotain uudesta kaupasta jo ennen kuin se lätkäistään eteemme tapahtuneena tosiasiana.

Vuosien kuluessa Hornetteja on kehitetty. Ne hankittiin hävittäjätorjuntaa varten, mutta niistä on kehitetty monitoimihävittäjiä, joilla on kaksi tarkoitusta: ilmapuolustustehtävä (hävittäjätorjunta) ja toinen käyttö ilmaoperaatioissa (ilmahyökkäys). Sotilaat eivät enää puhu vain hävittäjistä vaan kokonaisesta kalustosta. Valtavan ison kaupan pohjustus alkoi esiselvityksellä: Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta Loppuraportti. Puolustusvoimat 2015.

Esiselvityksessä todetaan: ” ”Ilmanhallinta ei ole saavutettavissa pelkästään puolustuksellisen vastailmatoiminnan keinoin, vaan sen saavuttaminen edellyttää tyypillisesti myös hyökkäyksellistä vastailmatoimintaa… Puolustusvoimien on ylläpidettävä Hornet-kalustoon perustuva kaukovaikutuskyky. Sotilaallisesti tärkeät kohteet sijaitsevat usein puolustettavan alueen ulkopuolella, mikä edellyttää kykyä vaikuttaa monipuolisesti ja riittävän kauas. Tämän edellyttämää tunkeutumisvaatimusta voidaan kompensoida ja altistuvuutta vähentää käyttämällä kaukovaikutteisia aseita (standoff), joita ovat esimerkiksi ilmavoimille Hornet-kalustoon hankitut JSOW-liitopommit (Joint Standofrf Weapon) ja JASSM-ohjukset (Joint Air-to-Surface Standoff Missile). Pitkän kantaman ohjusjärjestelmä muodostaa puolustusvoimien kaukovaikuttamiskyvyn rungon ja on merkittävä osa puolustuksemme ennaltaehkäisykykyä” (s.36).

Haastattelussaan työryhmän puheenjohtaja ilmaisi iltatorjunnan ja monitoimihävittäjien työnjaon näin: Ilmatorjunta antaa kohteelle pysyvän suojan, kuten jääkiekkokentällisen maalivahti. Monitoimihävittäjät ilmapuolustustehtävässä ovat joukkueen puolustajia. Ne estävät koko Suomen alueella vastustajan pääsyn kohteelle. Hyökkääjinä toimivat ilmasta maahan -tehtävissä olevat hävittäjät, jotka pyrkivät toimimaan vastustajan alueella.” (Ruotuväkilehti 12/2015).

Siis suomeksi: tarkoitus on että ostettavat monitoimihävittäjät operoivat Venäjän alueella tuottaen tuhoa ohjuksin ja pommein ja estäen näin venäläishävittäjien tulon alueellemme. Tavoite on, että puolustuksellinen sota käydään Venäjän alueella.

Ilmatorjunta-lehdessä 3/2015 eversti Ahti Lappi kritisoi esiselvitystä: ” Toimeksianto edellytti nykyisen monitoimihävittäjän poistumisesta syntyvän suorituskykyvajeen täyttämistä erilaisilla keinoilla, joista lentokone on vain yksi vaihtoehto. Muita konkreettisia vaihtoehtoja ei ole tutkittu kunnolla”

Siis. Kun kerran ollaan isolla rahalla ostettu monitoimihävittäjiä, niin samaa linjaa jatketaan miettimättä muita vaihtoehtoja. Kenraalien suunnittelemat ilmaoperaatiot ovat erittäin harvinaisia.”Tällä vuosituhannella käydyissä sodissa (Afganistan, Irak, Georgia, Libya, Ukraina ym.) hävittäjällä on todistetusti ammuttu alas yksi hyökkääjän kone. Viimeinen koneiden ilmataistelu tunnetaan Falklandin sodasta vuodelta 1982.” Asevoimamme kuitenkin harjoittelevat ilmataisteluja innokkaana USA:n kanssa polttaen veroeurojamme (esim. Red Flag -harjoitukset Alaskassa ja Nevadassa lokakuussa 2018).

Monihävittäjien sijasta Ahti Lappi sijoittaisi ilmatorjuntaan: ”Raportin väite, että jo lyhyen kantaman ballististen ohjusten torjuntakyvyn hinta on useita miljardeja euroja, on liioiteltu. Yhdellä miljardilla syntyy jo tyydyttävä ohjuspuolustuskyky. Ballististen maalien torjuminen ei ole mahdollista millään hävittäjäkoneella, vaikka ne maksavat useita miljardeja.”

Siis. Jos Venäjä haluaisi osoittaa voimaansa ballistisilla ohjuksilla lähettämällä niitä Helsinkiin, niin koko hävittäjäkalustomme on turhanpäiväinen. Kun kenraalimme ovat saaneet päähänsä monitoimihävittäjien välttämättömyyden, niin sitä linjaa sitä edetään, vaikka se maksaisi mitä ja vaikka se merkitsee hyökkäyksen valmistelua Venäjälle (puolustuksen nimissä)ja vaikka se ei mitenkään suojaa meitä ballistisilta ohjuksilta.

Lappi kirjoittaa: ”Naton piirissä pidetään Venäjän ilmatorjuntaohjusyksiköiden suorituskykyä erittäin korkeatasoisena, ja aivan aiheellisesti.” Kun näin on, niin ilmataisteluoperaatioiden toteuttaminen Venäjän ilmatilassa ei tule olemaan helppoa. Niinpä Lappi kirjoittaakin: ”Raportissa perustellaan monitoimihävittäjän tarve sen käyttömahdollisuudella ilmahyökkäyksiin. Tämä hämmästyttää, sillä eihän edes suurvalloissa enää harkita miehitettyjen koneiden käyttöä vihollisen tehokkaan ilmapuolustuksen vaikutuspiirissä.”

En tajua suomalaisten kenraalien ajattelua. Keväällä 2019 Suomessa pidettävän Bold Quest sotaharjoituksen tarkoituksena on amerikkalaisten johdolla mm. rakentaa ”puolustuksellista”infastruktuuria, jonka luonnetta ei kerrota eduskunnan puolustusvaliokunnalle ja joka ei siis saa tietää sitä mitä amerikkalaiset maassamme tekevät. (Ilta-Sanomat 21.11.2018). Veikkaan että tämän ”puolustuksellisen” infastruktuurin tarkoituksena on tukea monitoimihävittäjiemme (yhdessä USA:n hävittäjien kanssa) operaatioita Venäjän alueella ja siten puolustaa omaa maatamme. Tämä on jo monihävittäjien hankinnan esiselvityksessä mainittu tavoite. Kenraalimme eivät ota ohjeita Suomen eduskunnalta vaan ihan jostain muualta eivätkä kerro meille mitä ohjeita ovar saaneet. Meidän osa on ainoastaan maksaa emmekä saa tietää mistä maksamme. Toki valtiojohdollemme on normaalin harjoitusohjelman osana esitelty myös Bold Quest-harjoitus. Tuskin kuitenkaan muuta kuin nimi, ajankohta ja kustannusarvio. En tiedä, mutta oletan että koko harjoitusohjelman hyväksymiseen valtionjohdoltamme meni vain minuutti eli nuijan kopautus. Kenraalit johtavat Suomen sotilaspolitiikkaa. Muistan kuinka pari vuotta sitten ulkoministeri Soini televisiossa tunnusti että hän ei tiennyt että amerikkalaisten ensimmäiset sotilaslennot alueellamme tapahtuivat amerikkalaisten aloitteesta. Nyt niistä on muodostunut jo rutiinia. Ensi kevään amerikkalaisten johtamasta salaisesta Bold Quest-sotaharjoitusoperaatiosta maksamme 4,3 milj. (mukana on 2000 sotilasta, joista 700 suomalaisia). Yhtään ruotsalaista ei ole mukana eli ilmeisesti ruotsalaiset haluavat pitää itsellään edes jonkinlaisen päätösvallan omista sotilasoperaatioistaan.

Mitä monitoimihävittäjät maksavat ?

Kun Hornetit hankittiin, niin niitä pidettiin järisyttävän kalliina. Puolustusministeriön 2006 julkaisemassa Strategia 2025 – Turvallisesti tulevaisuuteen -asiakirjassa todetaan, että sotavarustuksen hinta kaksinkertaistuu seitsemän vuoden välein. Silloin laskettiiin, että yksi Hornet maksoi lisävarusteineen 50 miljoona ja että ne korvaavat koneet maksaisivat 400 milj./kappale. Tuolla laskutavalla nyt 64 hankittavan koneen hankintahinnaksi tulisi n. 25 miljardia eli käytännössä mahdottomaksi osaa. Nyt Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko 2017 toteaa: ”Hankinnan kustannusarvio on 7–10 Mrd€. Hankintapäätös tehdään 2020-luvun alussa.”

Tällaista rahaa meillä ei ole eli siis koko hankinta tehdään velaksi. Valtionvelkamme oli finanssikriisin alkaessa 2008 n. 50 Mrd€, nyt yli 100 Mrd€. Jos rahoittaisimme hankinnan verorahoilla, niin jokainen työikäinen maksaisi lisää veroa n. 4000 €. Ja vielä lisää elinkaarikustannuksia n. 10.000 €. Eli kuka on valmis sijoittamaan omaa rahaa 14.000 euroa hävittäjiin ? Siis, ostamme velaksi, jolloin korkokustannukset ovat minimissään 100 milj./vuosi. Olemme viimeiset 10 vuotta ottaneeet velkaa ja niin varmaan jatkossakin. Mutta jossakin tulee katto vastaan. Jos tapahtuu jotain samaa kuin vuoden 2008 finanssikriisi, niin emme enää selviä veloistamme nykyisellä yhteiskuntarakenteella. Monihävittäjien hankinta velkarahalla köyhdyttää arkeamme. Monihävittäjät ovat turvallisuusriski – jo pelkästään taloudellisesti. Kun joku ehdotti alimpien eläkkeiden korotusta 100 euroa/kk (kustannus n. 60 milj/vuosi), niin valtiovarainministeri Orpo sanoi: ei käy, ei ole varaa. Kuinka meillä on sitten varaa sijoittaa 10.000 milj. hävittäjiin hankintaan ja vielä lisäksi elinkaarikustannuksiin 20.000 miljoonaa euroa ? ? Eläkerahat kiertävät kansantaloudessa, mutta hävittäjärahat lentävät taivaan tuuliin (tai Amerikkaan?). En tajua.

Mihin käytämme monitoimihävittäjiä ?

”Tarvitsemme 64 monitoimihävittäjää jotta koko maatamme voidaan puolustaa”. Näin toteavat kenraalit.Tavalliselle ihmiselle tulee mielikuva,että koneet lentävät omalla alueellamme ja estävät venäläisten tulon tänne. Näinhän ei ole. Tarkoitus on lentää Venäjän alueella ja siten puolustaa omaa maata eli siis hyökätä itsepuolustukseksi. Kenraalit kehittelevät mielikuvituksessaan erilaisia skenaarioita. Kun eivät niistä kerro meille, niin yritän maalikkona miettiä. Olettakaamme

a) Venäjä hyökkää Suomeen ja muu maailma on rauhallinen

1.Tulisiko tänne Krimin tapaan tuntemattomat vihreät miehet ja ottaisivat eduskunnan haltuunsa ? Entä sitten jos he ottaisivat, mitä sitten tapahtuisi? Vihreät miehet jäisivät yksin. Ei voi tapahtua sitä mitä Krimillä, jossa vihreät miehet saivat osan kansasta puolelleen ja koko Krim siirtyi osaksi Venäjää ilman laukaustakaan. Krimillä ollut Ukrainan laivastokin vain vaihtoi lippua ja pääosa miehistöstä siirtyi palvelemaan Venäjää. Ei tällaista voisi tapahtua Suomessa. Siis koko tuntemattomien vihreiden miesten taktiikka on mahdoton Suomessa.

2. Ryntäisivätkö venäläiset ilma- meri- ja maavoimin yli rajan ja ottaisivat maan haltuunsa, jos pystyisivät. Syntyisi uusi ”Talvisota”. Venäläiset saisivat vastaansa äärimmäisen vihaisen kansan ja koko muun maailman tuomion. Miksi he näin tekisivät ? Pelkästään pahuuttaanko ? ”Kasakat ottavat sen mikä on irti”, kuten Sauli Niinistö sanoo. Niinkö? Täällä ei ole venäläisiä, joita he tulevat puolustamaan eikä venäläistä tukikohtaa, jonka menettämistä he pelkäävät(kuten Krimillä). En keksi mitään muuta syytä kuin että he haluaisivat ennakolta estää Suomen hyökkäyksen omaa maataan vastaan. Ihan samoin kuin Suomi varautuu hyökäämään itsepuolustustarkoituksessa Venäjälle. Suomen monitoimihävittäjät siis jo olemassaolollaan saattavat provosoida hyökkäyksen, varsinkin jos venäläiset kokevat että Suomen hävittäjät ovat vain jonkin vihamielisen valtion käsikassaroita.

3. Jos venäläiset haluavat valloittaa Suomeen, niin se on ihan helppoa – lopettavat vain rajavalvonnan. Tänäkin vuonna Venäjältä on pyrkinyt monta ihmistä laittomasti Suomeen, mutta venäläiset viranomaiset ovat sen estäneet. Mutta entäpä jos eivät estäkään ? Ja jos vielä venäjän valtio yllyttää ? Silloin täällä on pian seassamme miljoona Venäjältä tullutta. Tätä pelättiin kun Neuvostoliitto romahti. Tuolloin presidentti Ahtisaari oli valmis ampumaan laittomat rajanylittäjät. Onneksi niin ei tapahtunut. Mutta entäpä jos nyt tapahtuu ? Niin tapahtuessa monitoimihävittäjämme makaavat tyhjänpantteina lentokonehalleissaan ja meidän miljardi-investoinnit ”turvallisuuteen” ovat turhia. Parasta maanpuolustusta on pitää säälliset välit venäläisiin, jotta he vartioivat rajojaan kuten tähänkin asti.

b) EU:n ja Venäjän välille syntyy sota.

Ukrainassa Venäjän ja EU:n intressit ovat vastakkain – ison sodan ajatus on nyt kaukana, mutta ei mahdoton. Ranskan presidentti Macronin vierailulla viime elokuussa Suomi sitoutui kunnianhimoisesti rahoittamaan Euroopan yhteistä armeija. Jos sellainen syntyy, niin EU – Venäjä -konfliktissa me olemme eturintamassa. Sen EU-intoilijamme varmistavat. Voi meitä raukkoja. Vaihtoehdot a2 ja a3 toteutuvat nopeasti. Uskoisin.

c) USA:n ja Venäjän välille syntyy täysimittainen sota

Se on sitten Harmagedon. Hyvästi maapallo.

Onko monitoimihävittäjille vaihtoehtoa ?

On. Halvempi ja parempi. Eversti Ahti Lapin esittää (Ilmatorjunta-lehti 3/2015):

  1. hankitaan laivue torjuntahävittäjiä rauhan ajan tunnistustehtäviin ja sodan ajan hävittäjätorjuntaan
  2. hankitaan ilmatorjunta-asejärjestelmiä strategisten kohteiden suojaamiseksi ja taistelujoukkojen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi ilma- ja ohjusuhkaa vastaan
  3. hankitaan korkea- ja ohjustorjuntakykyinen pitkän kantaman ohjusjärjestelmä pääkaupungin suojaamiseksi myös taktillisten ballististen ohjusten (vast.) uhkaa vastaan.
  4. toteutetaan riskialttiit lentotiedustelu- ja tulenjohtotehtävät miehittämättömillä koneilla
  5. korvataan monitoimikoneen hyökkäyskyky maasta -maahan -aseilla, tykistöohjuksilla ja -raketeilla sekä risteily- ja meritorjuntaohjuksilla

Lapin vaihtoehto on puolustuksellinen. Ahti Lappi toteaa: ”Ilmapuolustuksessa hyökkäys ei ole paras puolustus.” Monitoimihävittäjien idea on hyökkäyksellinen. Ahti Lapin puolustukselliseen ajatteluun varmaan sopisi myös jalkaväkimiinojen palauttaminen aseistukseen. Lapin esitys ei ole sellainen provokaatio Venäjälle kuin monitoimihävittäjät.

Miksi Ahti Lapin vaihtoehtoa ei ole vakavasti tutkittu ja tehty turvallisuuspoliittista ja taloudellista vertailua monitoimihävittäjiin ?

Suomessa kenraalimme ovat pyhiä miehiä, joiden käyttöön uskomme veroeurojamme kriitikittömästi – toimimme ikäänkuin 64 monitoimihävittäjien hankinta olisi jo päätetty. Ainoa asia on vain hävittäjien merkki. Hankintamaan sotilaat ovat jo esiselvityksessään osoittaneet: ”Hävittäjäkaluston kehityksen ja valmistuksen johtovaltio on selkeästi Yhdysvallat”(s.29). Niinistön vieraillessa USA:ssa Donald Trump tiedotustilaisuudessa ilmoitti että Suomi ostaa hävittävät USAsta, joten asia lienee selvä. Hävittäjävalmistajien kilpailutuksen jälkeen puolustusministeriö ilmoittanee, että amerikkalainen hävittäjä on ylivoimainen teknisiltä ominaisuuksiltaan ja siis syytä ostaa. Ja poliitikot kiltisti tottelevat kenraalien tahtoa kuten tähänkin saakka. Olemme osa Trumpin ”Make America great again”-projektia eli annamme rahamme heille, sulautamme armeijamme teknisesti USA:n armeijaan, harjoittelemme taisteluja yhdessä ja kun käsky käy, ryhdymme tosi toimiin. Me maksamme, he johtavat ja me taistelemme heidän puolestaam henkemme uhraten. Suomen ja Venäjän rajasta tulee kuoleman raja. Näinkö ?

Olisiko kuitenkin vielä hitusen aikaa miettiä ja pysähtyä? Tarvitsemmeko me todella 64 monitoimihävittäjää ?

Maamme poliittisen johdon pitäisi tehdä kaksi perusteellista selvitystä ennen monitoimihävittäjäpäätöstä:

  1. Onko eversti Ahti Lapin esittämä vaihtoehto monitoimihävittäjille toimiva sotilaallisesti, taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Ja jos on, niin sitä tulee verrata monitoimihävittäjävaihtoehtoon.
  2. Mikä on kummankin vaihtoehdon vaikutus meneillään olevaan ekokriisiin. Sotilaat ovat omissa selvityksissään sulkeneet silmänsä ekokriisille kokonaan, vaikka heidän toimillaan on ilmiselvä vaikutus (esim. http://www.ipb.org/wp-content/uploads/2017/03/briefing-paper.pdf) On ilmastokriisin oloissa täysin moraalitonta, jos suunnitellun monitoimihävittäjäkaupan vaikutusta ilmastoon ja yleensä koko ekosysteemimme ei selvitetä ennen päätöksentekoa.