Järisyttävän kallista – kenraalien sotaleikit

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi ystävyys, teimme yhteistyötä ja autoimme toisiamme (YYA-sopimus). Pakosta. Kun Neuvostoliitto virallisesti 21.12.1991 hajosi, niin siitä riemu repesi.

Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta YYA-sopimus kumoutui 20.1.1992 solmitulla Suomen ja Venäjän välisellä sopimuksella (63/1992). Välittömästi sen jälkeen Hornetit hankittiin Suomen turvaksi. Tilaus tehtiin toukokuussa 1992 . Aiemmin Suomessa oli ruotsalaisia Drakeneita ja venäläisiä MIG 21-koneita. Perinteenä oli että puolet koneista hankitaaan lännestä ja puolet idästä. Puolustusvoimat kuitenkin halusivat vain yhden konetyypin ja niin toimittiin. Virallinen tarjouspyyntö lähti Ilmavoimista jo helmikuussa 1990 vaikka MIG-hävittäjää pidettiinkin julkisuudessa yhtenä vaihtoehtona vielä vuonna 1991. 1 IG 21-koneita. Perinteenä oli että puolet koneista hankitaan lännestä ja puolet idästä. Puolustusvoimat kuitenkin halusivat vain yhden konetyypin ja niin toimittiin. Virallinen tarjouspyyntö lähti Ilmavoimista jo helmikuussa 1990 vaikka MIG-hävittäjää pidettiinkin julkisuudessa yhtenä vaihtoehtona vielä vuonna 1991. 2

Hävittäjien kankinnan takana oli kolmen kopla: pääministeri Aho, valtiovarainministeri Viinanen sekä innoikkampana puolustusministeri Rehn. Heitä tukivat puolustusvoiman komentaja Jan Klenberg ja valtiovarainministeriön Raimo Sailas. Kaikki ymmärsivät että ”hankinta oli tulossa järisyttävän kalliiksi”.3

Presidentti Koivisto ei päätöksentekoon puuttunut, murahteli vain ja oli hämmästynyt, että Suomella oli mahdollisuus hankkia Hornetteja.4

Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla. Hävittäjäpäätös päätettiin tietoisesti pitää vain pienessä piirissä ja julkisuudelta piilossa. Pelättiin, että se ei mene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta.5

Kenellekään ulkopuoliselle lopullisen konetyypin valinnasta ei saanut puhua. Kuitenkin päätöksentekopäivän aamuna Elisabeth Rehn asetti pienen muovisen Hornetin aamukahvikupin viereen ja antoi näin miehelleen Ovelle vinkin, mitä koneita vaimo on mennyt Suomelle ostamaan. Hallituksen istunnossa jossa päätös tehtiin, muille ministereille ei annettu edes mahdollisuutta kysellä. Elisabeth Rehn muistelee: ” Se oli vaan, että ei mitään eikä ketään kuulla. Minusta se oli valtavan rumasti tehty heitä kohtaan, mutta itsehän olin sitä tekemässä. Tiedostin kyllä sen, että tällaista ei päätöksenteko saa demokratiassa olla. Suurimmalle osalle ministereitä tämä tuli täytenä yllätyksenä”. Tätä voi jälkikäteen vain ihmetellä: kyseessä oli kuitenkin Suomen historian suurin ja kallein asehankinta.6

Asia tuli julkiseksi tiedotustilaisuudessa 6.5.1992. Elisabeth Rehn muistelee ”Kun sanoin tiedotustilaisuudessa, että ”Suomen hallitus on juuri istunnossaan päättänyt ostamaan”… ja sitten pidin pienen paussin ”F/A-18-Hornetit”, niin se henkäys joka tuli sieltä toimittajien joukosta ! Ruotsalainen toimittaja parahti, että mitämitämitä tässä on tapahtunut !”7

Tiedotustilaisuuden jälkeen Elisabeth Rehn meni juhlimaan Suomen historian suurinta asekauppaa sisäpiirin eli kenraalien kanssa. ”Ravintola Savoyssa syötiin parasta mitä talo tarjosi, juotiinkin vähän ja poltettiin sikareita”8

Kun päätös amerikkalaiskoneiden hankinnasta oli tehty, niin siitä piti kertoa muille tarjoajille. Pariisissa vastaanotto oli ”vähintäänkin jäätävä”. Samoin Ruotsissa. ”Puolustusministeri Anders Björk oli päätöksestä kauhuissaan”.9

”Hävittäjäpäätöksen yhteydessä alkoi kova kotimainen kritiikki niiden hinnasta, ostoksen järkevyydestä ja vastakauppojen toteutumisesta. Kritiikki kesti pitkään, ja eduskunnassa väiteltiin kuukausikaupalla varsinkin vastakaupoista.10 Myöhemmin vuosisadan asekaupan hinta hirvitti valtiovarainministeriksi noussutta Sauli Niinistöä ja puolustusvaliokuntaa, jotka miettivät ostettavien hävittäjien lukumäärän pienentämistä. Mutta tilattu mitä tilattu, maksaa piti. 11 Ja niin Suomeen tuli 64 Hornet hävittäjää. Hornetien perustilauksen lisäksi niihin hankitut täydennykset ovat tuottaneet lisälaskun, josta puolustusministeriö ei koneita hankittaessa hiiskahtanutkaan,12

Hornetien hankkiminen vei Suomen sotilaallisesti ihan uuteen asentoon, USA:n sotakoneen kumppaniksi. Niinpä Naton kumppanuusravoitteiden mukaisesti Hornetteja on muutettu ilmatankkauskykyisiksi, vaikka tällä kyvyllä ei ole mitään tekemistä oman maan puolustuksen kanssa. Nykyisin ilmatankkaukset USA:n koneiden kanssa on arkipäivää kuten ilmasotaharjoituksetkin. Lokakuussa 2018 sotaa harjoiteltiin Alaskassa: ”Tämän vuoden Red Flag-Alaskassa on lisäksi mukana erittäin laaja yhteisoperaatio Yhdysvaltain maavoimien Arctic Anvil -harjoitukseen, johon liittyy paljon ilmateitse liikuteltavaa erikoisjoukkotoimintaa ja kovapanosammuntoja. Tässä yhteydessä voidaan operaation osaksi suunnitella esimerkiksi Suomen JASSM-rynnäkköohjuksen käyttöä realistisessa taistelutilanteessa” (Ilmavoimien tiedote 5.10.2018). 

Hornet-kauppa toi mukanaan yhteiset sotaharjoitukset ja luonnollisesti myös suomalaiset kenraalit läheiseen neuvottelusuhteisiin amerikkalaisten virkaveljiensä kanssa, ihan samoin kuin Carl Enckellin 100 vuotta sitten venäläisten kanssa (ks. Ensimmäinen mietteeni). Enckellin ja venäläisten ystävyydestä syntyi sota. Ystävyys amerikkalaisten kenraalien kanssa on tuonut amerikkalaiset harjoittelemaan sotaa myös Suomeen – toivottavasti ei sen enempää.

1Johanna Vesikallio: Lillan, Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Otava 2014. s. 142.

2Johanna Vesikallio: Lillan, Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Otava 2014. s. 142.

3em. s.143

4em. s. 146

5em. s. 149

6em. s. 150-151

7em. s. 153

8em. 154

9em. 147

10em. s. 154

11Ervasti, Laakso Karhun naapurista. WSOY 2001. Natoon s.40

12em- s.42

Mielenmaisemamme historia

Vapauden hetki 18.7.1917 on ollut hyvin ainutlaatuinen hetki kansamme historiassa. Me olemme tottuneet tottelemaan – lähes aina. 18.7.1917 oli toisin. Tottelemishistoriamme alkua kuvaa vanhin säilynyt ruotsinkielinen kirjallinen teos eli Eerikin kronikka, joka kertoo tapahtumista kuningas Eerik Eerikinpojan (noin 1216–1250) ajoista vuoteen 1319. Kronikka alkaa näin:

”Ensiksi kerromme Eerik-nimisestä kuninkaasta. Hän hallitsi koko valtakuntaa käyttäen valtaa yli kaiken. Mitä hän käski ja tuomitsi, niin myös tapahtui.”

Kronikka kertoo miten kristinusko juurrutettiin Suomeen:

”Kuningas Eerik antoi käskyn käydä koko valtakunnassaan sekä ritareille että heidän vertaisilleen, samoin sekä talonpojille että ratsupalveluksessa oleville. Näin herroilla on yhä tapana käskeä miehiään halutessaan ryhtyä sotaan. Niinpä kuningas käski heitä lähtemään pakanamaahan asettaen heidän esimiehekseen lankonsa Birgerin, jota kohtaan hän tunsi suurinta luottamusta. Lanko ryhtyi tehtävään mielellään, sillä myös hän halusi edistää kuninkaan kunniaa.

Riuskat ja rohkeat soturit varustautuivat asein ja sotisovin. Kypärät, rintaraudat ja rintapanssarit olivat tarpeen, ja siksi niitä valmistettiin lisää. Kukin varusti itsensä tykönään noudattaen kernaasti kuninkaan käskyä. Laivoja ja nopeakulkuisia pursia laskettiin vesille. Monta vanhaa isiltä perittyä miekkaa otettiin alas seiniltä, joilla ne olivat kauan roikkuneet. Monta suurta rahanyyttiä avattiin ja niistä jaettiin niille, joiden piti jättää kotinsa epävarmoina paluustaan. Monen vaimon nähtiin itkevän vuolaasti ja vääntelevän käsiään. Kaikki iloitsivat kuitenkin siitä, että matka tehtiin Jumalan kunniaksi.

Miehet saatettiin juhlallisesti rantaan, ja heille toivotettiin kädestä pitäen hyvää matkaa. Silloin suudeltiin monta punaista suuta, joita ei sen jälkeen enää koskaan suudeltu sydämen kyllyydestä. Joitakuita ei näet sen koommin enää nähty – sellaistahan tällaisesta erosta yleensä seuraa. Miesten lähtiessä matkaan puhalsi myötätuuli.

Samaan aikaan myös pakanat varustautuivat. He tiesivät hyvin, että hyökkääjät tulisivat koitumaan heille vahingoksi eivätkä suinkaan hyödyksi. Mitä useampia lukemattomista kullatuista laivankeuloista pakanat saivat näkyviinsä, sitä enemmän heidän ilonsa kääntyi suruksi. Kristityt laskivat siellä satamaan, ottivat viirinsä ja nousivat maihin. Maihinnousu onnistui hyvin kristittyjen kilpien ja kypärien hohtaessa yli koko sen maan. Kristityt mielivät päästä mittelemään miekkojaan pakanallisten tavestien kanssa – näin oletan heidän myös tehneen -, myös kultaa, hopeaa ja suuria karjalaumoja he mielivät. Tavestit pakenivat silloin, pakanat hävisivät, ja kristityt voittivat. Joka halusi antautua, ryhtyä kristityksi ja ottaa vastaan kasteen, sai säilyttää omaisuutensa ja henkensä sekä elää kaikessa rauhassa. Pakana, joka tähän ei alistunut, surmattiin.

Kristityt rakensivat sinne linnoituksen, johon he sijoittivat ystäviään ja sukulaisiaan. Linnan nimi on Hämeen linna, ja se tuottaa pakanoille edelleenkin murhetta, sillä se seisoo siellä vieläkin, niin arvelen. Kristityt asuttivat sen maan kristityillä miehillä, ja siitä samasta maasta tuli kokonaan kristitty.” 1

Eerikin kronikan kertoma sotaretki oli imperialistinen valloitusretki, jonka avulla esi-isämme alistettiin vieraaseen poliittiseen valtaan ja kulttuuriin kristinuskon nimissä. Sitä ennen suomalaiset heimot elivät elämää, jossa oli itseensä uskomista ja omaleimaista sivistystä, joka hyvin vetää vertoja kreikkalais-roomalaiselle sivistysperinteelle. Suomalaiset elivät Väinämöisen aikaa. 2 Näin kuvaa Suomen kansan heimojen elämää ennen kuningas Eerik Eerikinpojan hyökkäystä arvovaltaisen Historian ystävien liiton pitkäaikainen puheenjohtaja, suurlähettiläs Heikki Talvitie.

Kun kristinusko saapui Kalevan maille, Väinämöisen oli lähdettävä. Uusi usko ei sietänyt vanhoja uskomuksia rinnallaan, vaan pyrki hävittämään ne taikauskona. Ehkä jossakin syvällä sielun syvyyksissä tämä muinainen Väinämöisen aika vaikutti 18.7.1917, kun Eduskunta huusi eläköötä Suomen vapaudelle.

Toisen kerran Suomi julistautui vapaaksi 6.12.1917. Silloin asia vain todettiin. Eläköön-huudot eivät raikuneet eduskunnassa. Tuona iltana Santeri Alkio meni Suomen kansallisteatteriin katsomaan Ibsenin näytelmää Kansanviholliset ja kommentoi päiväkirjassaan: ”Se on hyvin nykyajan Helsingille sopiva kappale”.

Suomen mielenmaisemien historia voidaan jakaa viiteen selkeästi erottuvaan kauteen. Mielenmaisemien historiaa voi myös kutsua henkiseksi historiaksi tai tietoisuuden historiaksi. Viisi mielenmaisemaa ovat:

  1. Väinämöisen aika – historian hämärästä jonnekin 1200-luvun loppupuolelle.
    Suomen heimot uskoivat itseensä ja elelivät yhdessä luonnon kanssa. Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen oli johtava myyttinen hahmo.
  2. Aika Ruotsin kuninkaan ja hänen uskonsa alla – 1300-1800.
    Keskiaikaisen harmaakivikirkot muistuttavat edelleen meitä ajanjakson alkuvaiheesta.
    Tiukimmin valta piti tuolloin ihmisten elämää näpeissään 1600-luvun puhdasoppisuuden aikana, jolloin kirkkokuria vahvisti jalkapuurangaistus ja noidiksi luokiteltuja ihmisiä poltettiin roviolla. Kirkko oli yhteiskunnan tukipylväs, joka opetti ihmisiä lukemaan ja samalla omaksumaan kirkon opit.
  3. Aika Venäjän tsaarin vallan alla – 1800-luku.
    Vaikka Venäjän tsaari oli ortodoksi se ei mitenkään horjuttanut uskoa hänen valtansa oikeutukseen. Tsaari käytti Jumalalta saamaansa valtaa ja armosta hyväksyi lakeja myös Suomen kansan parhaaksi. Tuon ajanjakson muistomerkkinä on esim. vuonna 1852 vihitty Helsingin tuomiokirkko, jossa valtiojohtomme edelleen kokoontuu vuosittain jumalanpalvelukseen. Puhdasoppisuuden ajalta periytynyt kirkkolaki kumottiin vuonna 1869, jolloin velvollisuus sunnuntaiseen kirkossakäyntiin poistui.
  4. Itsenäisyyden aika 1917-1994.
    Väinämöisen aika koki uudestisyntymisen hitaasti 1800-luvulla. ”Päivän sarastus oli Kalevalan ilmestyminen v. 1835. Sen jälkeen oli suomea puhuva kansa tuijottanut kaksikymmentä vuotta tähän muinaistaruunsa kuin vanhaan noitakaluun, kunnes se tapansa mukaan hitaasti alkoi tuntea siinä oman itsensä. Silloin heräsi niin kuin keväinen puro kinosten alta mahtava kansanliike.” 3 Topelius kirjoitti 1894: ”Lönnroth työmiehenä, Snellman ajattelijana, Runeberg runoilijana. Ei kukaan näistä erikseen, vaan kaikki kolme keskenään, ja kansan hengessä liitossa ovat selittäneet Suomen kansalle isänmaallisuuden aatteet” 4 Tämän pohjatyön jälkeen kalevalainen Väinämöisen aika kukoisti kuvataiteessa, musiikissa, runoudessa. Taiteilijat näyttivät tietä, jonka tuloksena sitten 18.7.1917 Suomi julistautui vapaaksi.Suomalaisvenäläisen Carl Enckellin ja venäläisen Stahonovitsin yhteispelin tuloksena Suomen kansan tahto kumoutui ja maa ajautui traagiseen sotaan, jonka ratkettua itsenäisyyden alkupuoli oli koti, uskonto, isänmaa -ideologian aikaa.Viimeisinä vuosikymmeninä Suomi on maallistunut ja kirkosta on tullut yhteiskunnallisesti sivullinen ihmiselämän käännekohtien turva ja rituaalien tuottaja.Taloudellisen itsenäisyydestä luopuminen alkoi jo 1980-luvulla kun pankkilait antoivat yrityksille mahdollisuuden toimia kansainvälisillä markkinoilla, ulkomaalaisille yrityksille annettiin oikeus omistaa rahalaitoksia ja toimia itsenäisesti Suomessa eikä valuutanvaihtoa enää kontrolloitu entiseen tapaan. Kun rahan vapaus lisääntyi, niin ihmisten yhteisen päätösvallan alue (valtio) pieneni. ”Uusliberaalinen käänne politiikassa oli raju, ja sen vaikutukset ovat olleet laajoja” 5 Asiasta ei eduskunnassa juurikaan keskusteltu. Myöhemmin presidentti Mauno Koivisto kirjoitti: ”Ilmeisesti luotettiin siihen, että pankeissa oli sekä osaaminen että moraali riittävän korkealla tasolla. Kummassakin suhteessa petyttiin.”. 6Suomi luopui vapaaehtoisesti itsenäisyydestään hyväksyessään 18.11.1994 klo 13.20 liittymisen Euroopan unioniin. Suomea ja suomalaisia huijattiin. Itse liittyminen ei ollut huijaus, sillä itse liittyminen oli selkeä eduskunnan päätös, jota myös minä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä tuin.”Jäsenäänestyksessä ei ollut kovin monelle selvää, että edessä olisi myös jäsenyys rahaliitossa. ..myönteistä äänestystulosta ei haluttu vaarantaa” (Jaakko Kiander:Reunalla vai ytimessä. Gaudeamus 2017 s.73).  Siis kansaa ja minua tavallisena kansalaisena huijattiin. Kuvittelin että EU on itsenäisten kansojen liitto, jota kannatin.  Rahaliittohuijausta  eduskuntakaan ei asiasta päättäessään tajunnut eikä sitä kansalle kerrottu. Huijaus oli siis päätökseen sisällytetty omasta rahasta luopuminen. Liittymispäätös tuli voimaan 1.1.1995. Kansallisvaltiot tuhoava globalisaatio eteni.
  5. EU:n ja mammonan vallan alla 1995 – edelleen.
    Luovutettuaan suvereenisuuttaan EU:lle Suomi myös vapautti rahamarkkinat eli pääomia saattoi siirtää globaalisti yli rajojen. Tämä on merkinnyt valtioiden alistumista rahan laeille. Tämän mukaisesti esim. Suomesta on vuosikymmenessä kadonnut lähes 1200 peruskoulua (vuonna 2005 oli 3563 peruskoulua, mutta 2017 enää 2373 koulua) 7. Suomella oli siis varaa pitää lähikouluja vuonna 2005, mutta ei enää 2017. Yhteiskunnan taloudelliset mekanismit olivat muuttuneet, vaikka yhteiskunnan kokonaisvarallisuus ei ollut juurikaan muuttunut. Bruttokansantuotteemme on likimain samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten – osin varmaan omasta rahasta luopumisen johdosta.1900-luvun alussa Väinämöisen ajasta innostuneet taiteilijat ennakoivat Suomen vapautta vieraan vallan alta. Joka toinen vuosi järjestettävä Venetsian biennaali on yksi maailman suurimmista taidetapahtumista. Siellä esiintyneet taiteilijat ovat Suomen nykyhetken huippua. Mitä he ennakoivat nyt?Vuonna 2017 biennaalissa Suomessa edusti videoinstallaatio The Aalto Natives tekijöinä Nathaniel Mellors ja Erkka Nissinen. Teos kertoo avaruusolioista, isä Gebistä ja poika Atumista, sekä heidän luomastaan Suomesta. Helsingin Sanomien taidearvostelija otsikoi arvionsa teoksesta näin: Pieruhuumoria, scifiä ja muppettipornoa – satavuotista Suomea edustaa Venetsian biennaalissa ronski taideteos (HS 12.5.2017). Jos minun pitäisi kiteyttää vaikutelmani tästä monenlaisia elementtejä sisältävästä teoksesta yhteen sanaan, niin se olisi sekamelska. En tajunnut.Vuoden 2015 biennaalissa Suomea edusti taiteilijaduo (IC-98 (http://www.socialtoolbox.com).Olen nähnyt heidän useita teoksiaan. Usein niissä toistuu teema: maailma ihmisen jälkeen. He ovat ekosysteemiämme tuhoavan kulutuskulttuurin kriitikkoja. Näin oli Venetsian biennaalissa esillä olleissa Abendland-teoksissa kuin Pöytyällä olevassa Kronostalossa, jossa tarkoituksena on museoida ajankulku, kun teoksessa luonto aikaa myöden ottaa takaisin mitä ihminen on rakentanut.

    Kronoksen talo on osa yhteiskunnallista prosessia ja kysyy: Mitä tapahtuu meidän jälkeemme, ja miten nyt tekemämme päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen? ”On loppumassa: modernia sivilisaatiota kannatteleva lapsekas hybris ja kyky vastustaa ei-inhimillisen vääjäämätöntä rekyyliä” 8

    Nykytaiteen huiput siis näkevät nykyisyytemme ja tulevaisuutemme sekasortoisena ja lohduttomana. Onko tähän tyytyminen?

1 Eerikinkronikka. Suomennos Harry Lönnroth ja Martti Linna. SKS 2013.

2 Repo Risto: Heikki Talvitie itsenäisyyden ilmansuunnat. Auditorium 2015, s. 43.

3 Topelius Sakari.Kootut teokset. Aleksanteri II. Muistokirjoitus Aleksanteri II:n patsaan paljastumisen johdosta huhtik. 29 p:ksi 1894. WSOY 1932. s. 810

4 em. s. 811

5 Sulkunen Pekka, Fimanssimarkkinoiden vapauttamisen polittiset perustelut. Kirjassa Talous ja moraali, Gaudeamus 2016, s. 247

6 em. s. 240

7 Helsingin Sanomat HS VIIKKO 34/2018 s. A 39 perustuen tilastokeskuksen tietoihin.

Salminen Antti, Sivilisaaatiokysymys ja huomisen kirkko. Iconoclast julkaisu 17. Lönnströmin taidemuseo 2017. s.