Ryöstö – voisimmeko kuitenkin miettiä hitusen puolustusta ?

Anteeksi. Ryöstö on vahva sana. Se viittaa rikoslain määrittelemään vakavaan rikokseen. Sitä en tarkoita. Tarkoitan tunnetta ja laillista tekoa, jonka kohteeksi pelkään joutuvani – ihan samoin kuin kaikki suomalaiset. Meiltä ollaan viemässä hurja määrä rahaa heppoisin perustein – perusteena vain fantasia, jota ei edes tohdita sanoa suoraan. Tarkoitan Suomen kenraalien halua ostaa 64 monitoimihävittäjää, jotka kenraalien mielikuvissa suojaavat meidät Venäjän hyökkäykseltä. Mielikuva on järisyttävän kallis.

Menneisyydestä. Puolustusministeriön ohjelmajohtaja Lauri Puranen toteaa: ”Päätökseen hankkia juuri 64 Hornet-hävittäjää päädyttiin perusteellisen valintaprosessin kautta vuonna 1992 (blogi 18.12.2018).” Valintaprosessin perusteellisuuden voi kyseenalaistaa. Valinta tehtiin salaisesti – sotilaat miettivät keskenään ja puolustusministeri junaili päätöksen niin, että vain muutama muu ministeri tiesi, mikä kone ollaan ostamassa. Kansanedustajista ei tiennyt kukaan. Valintaprosessin aikana oli mahdotonta käydä turvallisuuspoliittista keskustelua, kun kukaan ei tiennyt hankkeesta paljon mitään ennenkuin päätös oli jo tehty. Vuoden 1992 päätösprosessia voinee kutsua sotilasdemokratiaksi. Sotilaat päättivät asian salaisesti ja siunauttivat sen poliittisilla päättäjillä. Muutamaa vuotta myöhemmin tultuaan valtiovarainministeriksi Sauli Niinistö kauhistui kustannuksia ja mietti, voisiko tilattua konemäärää pienentää, mikä oli mahdotonta, kun päätös oli jo tehty (Ervasti-Laakso: Karhun naapurista Natoon WSOY 2001, s.40).

Nyt salainen päätöksenteko ei onnistu, mutta päätösvallan sotilaat haluavat pitää itsellään. Kun Suomen talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja professori Roope Uusitalo ehdotti että jospa ostettaisiinkin vain 47 hävittäjää, niin puolustusministeri Jussi Niinistö totesi:

”– Professori Uusitalo tekee itsestään pellen, kun ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ymmärrä. En minäkään ota kantaa taloustieteen teoreemiin, kun ei ole kompetenssia.” Jussi Niinistö pitää varoittavana esimerkkinä Kanadaa, jossa sotilaat eivät saaneet tahtoaan läpi. Syy: ” poliitikot on päästetty sössimään tällainen arvokas prosessi” (verkkouutiset 17.12.2018).

Jussi Niinistö esittää ikäänkuin olisi vain yksi vaihtoehto: 64 huippuunsa kehitettyä monitoimihävittäjää. Jussi Niinistön ajatusmaailmaa kuvannee hänen kiinnostuksen kohteensa. Hän on kirjoittanut kirjan 1930-luvulla Suomen demokratian kumoamista yrittäneestä IKL:n Paavo Susitaipaleesta, joka kutsui itseään fasistiksi. Toisessa kirjassaan hän käsittelee sisällissodan jälkeisiä heimosotia, joiden tarkoituksena oli luoda Suursuomi. Tällaisen ajatusmaailman pohjalta nyt johdetaan monitoimihävittäjien hankintaprosessia. Ja jos joku uskaltaa kysellä perusteita, hänet Jussi Niinistö leimaa pelleksi.

Siis meidän pitäisi edelleen elää sotilasdemokratiassa, jossa sotilaat päättävät ja kansa vain maksaa. Sotilaiden (tai ainakin johtavien kenraalien) kanta lienee selvä:

  1. uudet monitoimihävittäjät tarvitaan
  2. hävittäjiä pitää olla vähintään 64
  3. hävittäjät hankitaan USA:sta.

Jo monitoimihävittäjien hankinnan esiselvityksessä todettiin, että kehittyneimmät hävittäjät tehdään USA:ssa, ja sen jälkeen on monta kertaa korostettu että hankinnassa mennään suorituskyky edellä. Ja kun vielä nykyinen puolustusvoimain komentaja ja moni muukin kenraali on ollut pitkään sotilasopissa USA:ssa, niin sotilaiden valinta lienee selvä.

Kun sotilaat puolustavat meille tavallisille kansalaisille 64 koneen määrää, niin he vetoavat maamme laajuuteen, ikäänkuin tulevassa sodassa hävittäjät taistelisivat vihollista eli venäläisiä hävittäjiä vastaan Suomen ilmatilassa koko Suomen alueella. Viimeksi tällainen hävittäjät vastaan hävittäjät taistelu käytiin vuonna 1982 Falklandin sodassa. Nyt siis kenraalit sanovat varustautuvansa samanlaiseen taisteluun Suomen ilmatilassa venäläisiä vastaan. Samoin perusteli 19.1.2019 Jussi Niinistö hävittäjämäärää TV1:n ykkösaamussa. Perustelu on heppoinen ja harhaanjohtava. Missään maapallolla tämmöistä hävittäjä vastaan hävittäjä -taistelua ei ole käyty vuosikymmeniin. Myöskään monitoimihävittäjiin ajateltu aseistus ei tähtää Suomen alueella tapahtuvaan puolustukseen Todellisuudessa tavoitteena on taistelu Venäjän ilmatilassa eli puolustuksellinen hyökkäys. Tämän hyökkäyspelotteen ajatellaan estävän sodan. Siksi sotilaat harjoittelevat ilmatankkauksia ja hankkivat ilmasta maahan ammuttavia pitkän kantaman ohjuksia. Tällaisia taitoja ja ohjuksia ei tarvita jos operoidaan Suomen alueella. Ja venäläiset tietävät että he ovat kohde.

Olemme lännen etuvartioasema, joka valmistautuu taistelemaan Venäjän ilmatilassa. Olemme asemoineet itsemme suurvaltojen shakkipelissä pieneksi moukaksi, jota USA ohjaa. Tätä ohjaussuhdetta toteutetaan keväällä 2019 Lapissa, kun Bold Quest -sotaharjoituksessa amerikkalaisten johdossa on myös 700 suomalaista osana kansainvälistä joukkoa. Amerikan sotakoneessa on 2,15 miljoonaa hyvin palkattua palkkasotilasta, joita ohjeistaa 732 079 puolustusministeriön työntekijää. Tähän maailman mahtavimman sotakoneen osaksi armeijaamme ollaan hyvää vauhtia sopeuttamassa. Näin on, vaikka tätä prosessia pyrkivät johtavat poliitikkomme parhaan kykynsä mukaan vähättelemään. He ovat täysin kenraalien talutusnuorassa ja toistavat heidän kantojaan ilman kritiikkiä, esim. Juha Sipilä:”Ennaltaehkäisevän puolustuskyvyn ylläpitäminen, ilmavalvonta ja ilmapuolustus koko Suomen laajalla alueella edellyttää vähintään nykyistä määrää, 64 hävittäjää”. Sipilä ei kerro että monitoimihävittäjät ovat hyökkäysaseita. Torjuntahävittäjiä emme ole hankkimassa, vaan paljon hienompaa ja kalliimpaa.

Voisimmekohan kuitenkin hitusen miettiä mitä olemme tekemässä ?

Armeijan sisällä on ollut esillä myös vaihtoehtoinen eversti Ahti Lapin esitys (Ilmatorjunta-lehti 3/2015):

  1. Emme hanki lainkaan monitoimihävittäjiä, vaan ainoastaan yhden laivueen torjuntahävittäjiä rauhan ajan tunnistustehtäviin ja sodan ajan hävittäjätorjuntaan
  2. Hankitaan ilmatorjunta-asejärjestelmiä strategisten kohteiden suojaamiseksi ja taistelujoukkojen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi ilma- ja ohjusuhkaa vastaan
  3. Hankitaan korkea- ja ohjustorjuntakykyinen pitkän kantaman ohjusjärjestelmä pääkaupungin suojaamiseksi myös taktillisten ballististen ohjusten uhkaa vastaan.
  4. Toteutetaan riskialttiit lentotiedustelu- ja tulenjohtotehtävät miehittämättömillä koneilla
  5. Korvataan monitoimihävittäjien hyökkäyskyky maasta maahan -aseilla, tykistöohjuksilla ja -raketeilla sekä risteily- ja meritorjuntaohjuksilla.

Toivon, että jokainen etsisi käsiinsä evesti Ahti Lapin esityksen ja miettisi hieman.

Eversti Lapin vaihtoehto on puolustuksellinen, ja pysymme omassa maassamme. Ja jos haluamme hyökätä, niin sekin tapahtuu omalta alueelta (kohta 5). Eversti Lappi teki esityksensä kritisoidessaan monitoimihävittäjähankinnan vaihtoehdotonta esiselvitystä. Miksi johtavat sotilaat eivät ottaneet Lapin esitystä tutkittavakseen, vaikka se on halvempi kuin monitoimihävittäjät ja venäläiset eivät varmaan koe sitä niin uhkaavaksi kuin hyökkäykselliset monitoimihävittäjät. Ilmeisesti syynä on armeijan sisäinen aselajikateus. Jo hävittäjähankinnan esiselvitystä johti ilmavoimien komentaja (evp), joka nyt puolustusministeriön ohjelmajohtajana johtaa hävittäjähanketta. Myös nykyinen armeijan komentaja on entinen ilmavoimien komentaja. Luottamusta ilmavoimien johdon harkintakykyyn ei lisää, kun nykyistä ilmavoimien komentaja Sampo Eskelistä ja hänen alaistaan epäillään sotilasrikoksista. Tämänkaltaisten ihmisten kehittelemien fantasioiden perusteella meidän pitäisi nyt antaa heille tajuton summa rahaa kuvitteelliseen turvallisuuteen.

Vaihtoehtoista hankintaa esittänyt eversti Lappi on toiminut ilmatorjuntajoukkojen tarkastajana eli ilmapuolustusjoukkojen komentajana. Eversti Lapin esitys on hankintahinnaltaan ja myös elinkaarikustannuksiltaan halvempi kuin monitoimihävittäjät. Ja myös ilmastoystävällisempi.

Sodat eivät syty ilman syytä

Vuonna 1914 alkaneesta ensimmäisestä maailmansodasta Suomi oli pitkään käytännöllisesti aseettomana ja pasifistisena ulkona, kunnes vuonna 1918 suomalaiset ryhtyivät sotimaan keskenään. Sisällissodan alkutahdit antoi ministerivaltiosihteeri ja entinen tsaarin armeijan sotilas Carl Enckell, joka säilyttääkseen perinteisen yhteiskuntajärjestyksen usutti heinäkuussa 1917 venäläiset hajottamaan Suomen laillisesti valitun eduskunnan. Sisällissodan syy oli Venäjän pyrkimys yhtenäisyyteen ja kiista yhteiskuntajärjestyksestä.

Osana toista maailmansotaa Venäjä hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen. Syynä olivat venäläisten maailmanvallankumouspyrkimys ja sopimus Hitlerin Saksan kanssa. Suomalaiset taistelivat urheasti itsenäisyydestään muutaman kuukauden kestäneessä Talvisodassa, kunnes hyökkäsimme Venäjälle saksalaisten rinnalla 25.6.1941 alkaneessa Jatkosodassa. Jatkosodan syy oli ajautuminen Saksan rinnalle maailmansodan isossa kuvassa. Olimme Hitlerin Saksan kilttejä myötäjuoksijota.

Jokaisella sodalla on jokin syy. Siis kysyn arvon puolustusministeri Jussi Niinistöltä:

-Mikä syy saisi Venäjän hyökkäämään Suomeen ?

Mielestäni puolustusministeri Jussi Niinistö rakentaa parhaillaan syytä venäläisten hyökkäykselle hyväksymällä Lappiin kevääksi 2019 amerikkalaisten johtaman Bold Quest -sotaharjoituksen, jossa rakennetaan sotaa varten jotakin infrastruktuuria. Kertovatkohan amerikkalaiset Suomen armeijalle mitä he alueellemme rakentavat ? Ehkä, ehkä eivät? Me tavalliset kansalaiset – ja venäläiset – voimme vain kuvitella. Ja kuvitelmista voi syntyä ihan oikea hyökkäys. Puolustusministeri Jussi Niinistö on vaarallinen mies meille itsellemme. Hän rakentaa syytä venäläisten hyökkäykselle.

Elämmekö edelleen sotilasdemokratiassa ?

Sotilaat ovat keskenään päättäneet että Suomen puolustus rakennetaan hyökkäyspelotteelle. Siksi he haluavat, että hankimme 64 huippumodernia monitoimihävittäjää, jotka voivat ilmasta ampua ohjuksia 350 km päähän ja kykenevät ilmatankkauksiin. Moskovalaiset, pelätkää! Oman alueemme puolustamiseen emme tarvitse ilmasta ammuttavia hyökkäysohjuksia. Valmistaudumme hyökkäykseen toivoen, ettei meidän koskaan tarvitsisi hyökätä. Ja kun valmistaudumme hyökkäykseen, niin Venäjällä on syy pelätä että me todella hyökkäämme. Tuskin he pelkäävät että me yksin hyökkäämme, mutta kumppaneiden kanssa kuten tapahtui kesällä 1941.

Toinen vaihtoehto on, ettemme rakenna puolustustamme hyökkäyspelotteelle vaan vahvaan omaan puolustukseen ilman hyökkäyspelotetta.(Eversti Ahti Lapin vaihtoehto). Tämä on iso strateginen valinta, jota sotilailla omassa keskuudessaan ei ole oikeutta tehdä. Mutta niin he nyt ovat tehneet. Ja typerästi ovat tehneet. Teemme itsemme tarkoituksella Venäjän viholliseksi.

Hyökkäyspelotteella on maailman mahtavimman armeijan vahva tuki. Suomen ja Ruotsin puolustusministerit allekirjoittivat Washingonissa 8.5.2018 julistuksen sotilasyhteistyön tiivistämisestä USA:n kanssa ja saivat upeimman mahdollisen vastaanoton: kaikkein korkea-arvoisin sotilasparaati,19 kunnialaukausta, sotilassoittokunta ja joukkojen tarkastus. USA:n puolustusministeri Mattis totesi:”Viemme sotilasyhteistyömme seuraavalle tasolle”(yle 9.5.2018). Yhtä komea seremonia oli puolustusministeri Mattiksen aikana järjestetty vain kerran aiemmin. Tavalliset kansanedustajat saivat tietää USA:n kanssa tehtävän sotilasyhteistyön siirtymisestä uudelle tasolle vasta vierailun jälkeen. Meille tavallisille kansalaisille ei tietenkään annettu mahdollisuutta edes keskustella haluammeko, että sotilasyhteistyömme USA:n kanssa kohotetaan uudelle tasolle. Meille kerrotaan jälkikäteen jotain siitä, mitä on jo päätetty. Mitä tämä uusi taso tarkoittaa amerikkalaisen mielestä, emme tiedä.

Venäjällä Suomen ottama askel kyllä huomattiin. Puolustusministeri Shoigu totesi: ”Korostan, että sellaiset läntisten kolleegojemme ottamat askeleet johtavat olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin”(Yle 25.7.2018). Seuraaavana päivänä Suomen puolustusministeriö virallisella tiedotteella yritti rauhoitella tilannetta ja totesi: ”Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä”. Vai niin. Kuka uskoo liittoutumattomuuteen vaikka se juridisesti onkin totta? Kun Hitlerin Saksa kesällä 1941 hyökkäsi Venäjälle, niin Suomi seurasi perässä, vaikka mitään juridista sopimusta ei ollut ja väitimme käyvämme erillissotaa. Nyt tilanne on ihan sama USAn kanssa. Taas keväällä harjoitellaan USAn johdolla Lapissa. Me marssimme yhtäjalkaa USAn kanssa. Tämä on tosi elämän totuus – ei teoreettinen sotilaallinen liittoutumattomuus. Kyllä venäläiset tämän tajuavat ja suhtautuvat meihin sen mukaisesti sotilaspoliittisissa ajatuksissaan. Meillä on rooli sekä USA:n että Venäjän salaisissa sotilaspoliittisissa laskelmissa. Sipilän hallituksen aikana tehtyjen liikkeiden johdosta tästä roolista on tullut pelottava. En tietenkään tiedä suurvaltojen sotilaspoliittisia laskelmia, mutta melko varmaa se minusta on.

Olemme hyvää vauhtia tekemässä Venäjän rajastamme kuoleman rajaa. Ja sitten olemme siitä vielä valmiit maksamaan itseämme kipeäksi. Voi pyhä yksinkertaisuus ! Ja rahat saa USA:n sotateollisuus kenraalien tahdon toteutuessa. Voi meitä raukkoja!

Ymmärtääkseni suurvalta ei koskaan katsele reagoimatta itseensä kohdistettuja vihamielisiä hankkeita. Ei USA, ei Kiina eikä Venäjä.

Esitän että kansa eli tulevat kansanedustajat ottavat vallan sotilailta omiin käsiinsä, keskeyttävät hyökkäyksellisten monitoimihävittäjien hankevalmistelun ja edellyttävät puolustuksellisen strategian selvittämistä. Demokratiassa kansalla on oikeus itse päättää millaisille periaatteille puolustus rakennetaan.

Miten meitä hämätään ?

Valtapuolueet ovat marssineet kiltisti kenraalien ohjauksessa ilman omia ajatuksia. Ne eivät tohdi edes kertoa kuinka kalliita hävittäjät ovat, vaan hämäävät. Tästä esimerkkinä vaikkapa kansanedustaja Simon Elo, joka kirjoittaa hävittäjähankinnoista 23.12.2018 blogissaan:

”Hallituksen ja sinisten päättämän viisaan politiikan seurauksena hävittäjien hankinta  rahoitetaan ylimääräisellä rahoituksella – joko velaksi tai valtiontalouden ylijäämästä lähes vuosikymmenen aikana.” Ja jatkaa:

”Hävittäjiin tarkoitettua rahoitusta ei oteta hyvinvointivaltion menoista, ei koulutuksesta, ei eläkkeistä eikä terveydenhuollosta. Kyseessä on strateginen hankinta, joka ei ole vastakkain tai vaihtoehtoinen muille valtion velvollisuuksille.”

Siis. Kun kyseessä on strateginen hankinta, niin rahat tulevat taivaasta. Niinkö? Simon Elo varmaan tietää, että rahat eivät tule taivaasta, vaan ne otetaan jokaisen suomalaisen lompakosta – ihan oikeasti, joko veroina tai supistamalla hyvinvointivaltion palveluita, koulutuksesta, eläkkeistä tai terveydenhuollosta. Ei toki samalla sekunnilla kun rahat sotateollisuudelle vilahtavat, vaan ensin otetaan velkaa, josta maksetaan korkoa. Tätä olen kutsunut tavallisten suomalaisten ihmisen varojen ryöstöksi. Simon Elo ei vain suostu sanomaan asiaa suoraan. Hän vain hämää pyrkiessään vallan tikapuita ylöspäin. Jotkut sanoisivat tätä hämäämistä valehteluksi.

Kun Li Andersson kirjoitti asiallista tekstiä hävittäjähankinnan hinnasta (blogi 20.12.2018), niin Simon Elo kommentoi: ”Pölhöpopulistinen heitto”. Elämme ilmeisesti paitsi totuuden ajan, niin myös asiallisen keskustelun jälkeistä aikaa.  Ensin hämätään ja sitten haukutaan.

Talousviisas Juhana Vartiainen kirjoittaa 6.1.2019 blogissaan:”Julkistalouden tilanne heikkenee ensi vuosikymmenellä kuitenkin todennäköisesti merkittävästi, väestön ikääntymisen vuoksi.”

Hän jatkaa huolestuneena: ”Puolueiden puheissa vilisee jo valtavia uusia menosatsauksia, ja jonkinlaista yksimielisyyttä vallitsee kalliista hävittäjähankinnoista.”  Ja ehdottaa:” kaikkien kannattaa miettiä jo nyt “säästölistoja”, vaikka kuinka eläisimme korkeasuhdannetta”.

”Sanotaan talouden tosiasiat suoraan”, kirjoittaa Juhana Vartiainen. Monitoimihävittäjien hankinta on mahdottomuus, jos toteutetaan Vartiaisen toive ”julkistaloutta on hoidettava kurinalaisesti ja kustannuksia karsien”(Vartiaisen ohje tulevalle eduskuntakaudelle).

Toivottavasti eduskuntaan ei enää valita Simon Elon kaltaisia hämääjiä. He ovat vaarallisia sekä turvallisuudellemme että taloudellemme. Kun kenraalien esitykselle kysyy perusteita, niin puolustusministeri nimittää ”pelleksi” ja hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ”pölhöpopulistiseksi heitoksi”. Onnetonta.

Monitoimihävittäjiä turvallisempi ja halvempi vaihtoehto 

Runoilija Paavo Haavikko (1931-2008) kirjoitti aikoinaan viisaan lauseen:”Suurin voitto sodankäynnissä on pysyä siitä erillään.” Voisiko tämä viisaus olla Suomen puolustuspolitiikan peruste?

Nyt menettelemme ihan toisin ja olemme valmiita sotkeutumaan vaikka minkälaisiin konflikteihin.Viime elokuussa Ranskan presidentti Macronin vieraillessa Suomessa Sipilä lupasi että osallistumme Ranskan johtamiin Afrikkaan suuntautuviin interventiojoukkoihin. Ruotsi kieltäytyi mutta Juha Sipilä ei. Eli pelätkää Afrikan diktaattorit – kohta Suomi-pojat ovat kimpussanne !

Toisinkin voisimme tehdä. Ja toisin olisi järkevää tehdä eli keskittyä itseemme ja omaan puolustukseemme. Uskon että tavalliselle suomalaiselle olisi parasta toteuttaa Paavo Haavikon lause ja hylätä Juha Sipilän ja kenraalien fantasiat. Meille tavallisille ihmisille riittää, että puolustamme itse itseämme emmekä anna kenelläkään syytä hyökätä kimppuumme. Kenraalit ja Juha Sipilä elävät ihan eri maailmassa.

Asemamme on erittäin turvallinen jos rakennamme puolustuksemme eversti Ahti Lapin suuntaviivojen mukaan ja pyrimme pysymään erillään kaikesta sodankäynnistä.

Meidän sisimpäämme on vuosien kuluessa taottu vahva usko: ryssä hyökkää heti kun tilaisuus tulee. Me pelkäämme naapurissa olevaa suurvaltaa. Ja onhan ryssä aiemmin pettänyt. Vuonna 1932 Neuvostoliiton ja Suomen hyökkäämättömyys oli pelkkä paperi kun Stalin päätti hyökätä 1939. Usko venäläisten imperialistiseen valloitushaluun on kuin vahva muuri, joka määrittää kaiken turvallisuuspolitiikkaamme.

Samanlainen muuri on myös venäläisten kenraalien tajunnassa. Heille suuri isänmaallinen sota (1941-1945) ja sen 900 päivän Leningradin (Pietarin) piiritys nälkäuhreineen on sellainen mielen muuri, joka varmaan oikeuttaa minkälaisiin tekoihin takansa, jos he kokevat itsensä uhatuksi. Hitler ja pieni Suomi siinä rinnalla yrittivät tuhota Venäjää vajaat 80 vuotta sitten. Eli ihan äsken. Ja ihan lähellä. Kyllä sen venäläiset muistavat. Heitä on uhattu ja uhataan.

Uskoakseni venäläiset kokevat turvakseen vain kaksi asiaa: Jumalan ja aseet. ”Venäjän presidentti Vlamir Putin on Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin mielestä Jumalan ihme. Valtaosa venäläisistä on samaa mieltä. (Jukka Korpela: Länisimaisen yhteiskunnan juurilla s.15). Ortodoksinen usko ja valtion etu ovat nykyvenäjällä kietoutuneet yhteen, ihan kuin tsaarin Venäjällä.

Kun äärinationalistit helmikuussa 2014 ottivat väkivaltaisesti vallan Ukrainassa vapaissa vaaleilla valitulta presidentiltä USA:n ja EU:n yllyttäessä, niin venäläiset kokivat sen hyökkäykseksi koko venäläistä maailmaa vastaan. Tässä Venäjän kokemassa hyökkäyksessä suomalaiset ovat osallisia ja yritämme pakotteilla vahingoittaa Venäjän taloutta. Suomen ja Venäjän välillä on pieni kauppasota, jossa kärsijänä ovat varsinkin Suomen maatalous. On jotenkin ihmeellistä että Suomen maanviljelijat ovat kuuliaisia Sipilän hallitukselle, vaikka Sipilä tietoisesti rankaisee maataloutta. Sipilälle on maanviljelijöitä ja kansallista etua tärkeämpää vahingoittaa Venäjää yhteisessä EU rintamassa. Kummallista. Olemme Venäjän vihollisia omasta halustamme vahingoittaen itseämme.

Suomalaisten kenraalien johdolla pelkäämme agressiivista ja valloitushaluista Venäjää. Venäjä puolestaan pitää Suomea osana agressiivista hyökkäysrintamaa, joka uhkaa Venäjän turvallisuutta. Kummankin maan kenraaleilla on sama vastaus uhkiin: hyökkäyspelote. Kummankin mielen muurit tuntuvat järkähtämättömiltä. Tilanne on herkkä varsinkin Jussi Niinistön viime toukokuun USA:n matkan jälkeen. Venäjän puolustusministeri Shoigu tuolloin totesi Niinistön matkan tulosten johtavan: ”olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin”.

Onko mitään tehtävissä turvallisuusjärjestelmän ja luottamuksen palauttamiseksi eli sodan estämiseksi? Helppo tapa olisi Venäjän talouden vahingoittamispyrkimyksen lopettaminen. Emme kaipaa välillemme kauppasotaa. Sen lopettaminen olisi kansallisen ja erityisesti maataloutemme etu. Mutta sitä Juha Sipilä ei tee, sillä hän on luovuttanut päätösvallan EU:lle. Ja ihmiset kuvittelevat, että Ukrainan kriisin ainoa syyllinen on agressiivinen Venäjä. Syyllisiä on muitakin.

Tätä Suomen ja Venäjän kenraaleiden mielen muuria tuskin voimme ylittää ellemme tee jotain yllättävää. Minulla on hassulta tuntuva ehdotus: Rakentakaamme Venäjän rajalle vahva panssarimuuri yhdessä venäläisten kanssa. Irtautukaamme miinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja antakaamme sotateollisuutemme kehittää kaikkia muitakin härveleitä, joilla voimme muurin voimaa vahvistaa. Muuri ei uhkaa ketään vaan ainoastaan suojelee. Muuri suojelee Suomea Venäjän hyökkäykseltä ja Venäjää USA:n tai EU:n hyökkäykseltä Suomen kautta (tai fasistien hyökkäykseltä, kuten venäläiset asian ilmaisevat). Jos vielä päätämme että Suomen alueella saavat harjoitella sotaa vain omat joukot sekä irtaudumme USA:n kanssa sopimastamme isäntämaasopimuksesta ja sitoumuksista Euroopan yhteiseen armeijaan, niin Suomi irrottautuu suurvaltasotia koskevista vaarallisista spekulaatioista Kekkosen viisaan opetuksen mukaisesti. Venäläisten hyökkäys ei olisi helppoa kun vastassa olisi yhtenäinen puolustuskykyinen kansa ja vielä yhdessä venäläisten kanssa tehty suojamuuri. Fyysinen muuri murtaisi kummankin maan kenraalien mielen fantasioiden muurit ja loisi yhteyden, joka rauhoittaisi koko tämän maailmankolkan, uskon.

Kysyn arvon puolustusministeriltä:

Miksi Venäjä tuollaisessa tilanteessa hyökkäisi Suomen ? Mikä olisi syy ?

Muuria/vahvaa aitaa rajalle on myös vakavasti harkittu, kun on pelätty venäläisten villisikojen levittävän tänne afrikkalaista sikaruttoa. Hankkeesta on toistaisesti luovuttu osin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Muuri ihmisten ja valtion suojaksi tuntuu absurdilta ajatuksesta, mutta miettikäämme hetken:

-Muuri on halvempi kuin järisyttävän kalliit hävittäjät

-Muuri ei vaadi ylläpitokustannuksia kuin nimeksi. Hävittäjät vaativat satoja miljoonia ylläpitoonkin vuosikausia.

-Muuriin sijoitettu rahaa kiertää omassa kansantaloudessa ja työllistää, kun hävittäjämiljardit häipyvät toisen valtion sotateollisuudelle.

-Muuri ei hyökkää vain ainoastaan suojelee – sekä Suomea että Venäjää.

-Muuri ei uhkaa Venäjää kuten hävittäjät.

-Muuri estää myös siviilien rajanyritykset toisin kuin hävittäjät (Neuvostoliiton romahtaessa 1990-luvun alussa Suomen johto valmistautui väkivalloin estämään venäläisten siviilien rajanylitykset)

-Muuri ei sido Suomea teknisesti minkään ulkovallan talutusnuoraan kuten hävittäjät.

-Muuri pitää päätösvallan omissa käsissämme päinvastoin kun hävittäjät, jotka luovuttavat päätösvallan muille (tosiasiallisesti, ei muodollisesti). Vuonna 1941 muut päättivät, että me hyökkäämme Venäjälle. Olimme silloin ajaneet itsemme pakkotilanteeseen. Samaa ei kannata tehdä uudestaan.

-Muuri ei kiihdytä ilmastonmuutosta toisin kuten hävittäjät.

-Muuri tuo rauhan rajoillemme päinvastoin kuin hävittäjät, jotka lietsovat epäluuloa ja sotaa.

Jos ajattelemme omaa turvallisuuttamme, niin en keksi yhtään syytä miksi meidän pitäisi hankkia järisyttävän kalliit, talouttamme horjuttavat, ilmastonmuutosta kiihdyttävät, Venäjän sotavalmistelua ylläpitävät ja USA:n sotateollisuutta rahoittavat hävittäjät kun vaihtoehtona on puolustuksellinen vaihtoehto.

En halua että minun rahojani ryöstetään puolustusministeri Niinistön ja kenraalien vaarallisten fantasioiden takia. Maailmaa voi tarkastella myös faktojen kautta. Jussi Niinistö on sanonut, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi vasta kun monitoimihävittäjiä olisi 100 – siis se olisi se hyökkäysvoiman määrä, jota Venäjä pelkäisi. Mitä enemmän hyökkäysvoimaa, sitä turvallisempaa – on Jussi Niinistön fantasia, joka ei pidä paikkaansa. Sillä: mitä enemmän meillä on hyökkäysvoimaa – sitä suurempi riski on että Venäjä haluaa sen tuhota eli sitä turvattomampaa. Mutta.

Mitä suurempi ja mahtavampi on puolustuksellinen armeija ja vielä suojamuuri Venäjän ja Suomen välillä – sitä turvallisempaa. Muuri suojaa kumpaakin. Jos turvallisuutemme on Sinulle tärkeä, niin ota yhteyttä ja pidetään Hämeenlinnassa ”Me haluamme MUURIN, emme hävittäjiä” -kansanliikkeen perustamiskokous. Tämä ei ole vitsi vaan turvalllisuuspoliittinen aloite. Ja jos joku raharikas haluaa sijoittaa turvallisuuteen, niin tervetuloa. Olen vain reservin yliluutnantti ja ihan tavallinen suomalainen joka haluaa elää rauhassa ilman sodan pelkoa. Ennen kuin luovutamme valtaisan määrän rahaa omasta kukkarostamme USA:n sotateollisuuden tarpeisiin kenraaliemme tahdon mukaisesti meidän pitää kysyä itseltämme:

-Miksi ?

Jokaisella sodalla on aina ollut jokin syy. Siksi mahdollisten syiden poistaminen ennakolta on äärimmäisen tärkeää. Hyökkäykseen valmistautuvat monitoimihävittäjät ovat jo itsessään syy.

Ekokriisi ja turvallisuus

Ensin rajat turvattava, sitten leipä levennettävä” totesi presidentti Svinhufvud aikoinaan ja saman toisti eduskunnan puhemies Paula Risikko television ykkösaamussa 5.1.2019. Tässä maailmassa elävät edelleen myös kenraalimme. He elävät omassa kuplassaan Paula Risikon kanssa eivätkä ole varmaan kuulleetkaan maapallon ekokriisistä. Ei heidän intoaan monitoimihävittäjiin muuten voi ymmärtää.

Sitran johtaja Mari Pantsar on tehnyt pitkän uran ympäristöteknologisen liiketoiminnan kehittäjänä ja on johtanut mm. Kataisen hallituksen cleantech-strategiatyötä. Nyt hän on menettänyt uskonsa pelkkään teknologiseen muutokseen – hänen mukaansa tarvitaan paljon enemmän, jotta maapallomme säästyisi. Hänen haastattelunsa Suomenmaa-lehdessä 23.12.2018 alkaa näin:

”Sitran johtaja Mari Pantsar pyyhkii silmäkulmiaan ja pahoittelee, kun ilmastoahdistus purkautui kyyneleiksi haastattelussa.

Pantsar on juuri vastannut kysymykseen, uskooko hän, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä1,5 asteeseen.

– Vaadittavat toimenpiteet ovat niin äärettömän massiivisia, että se näyttää hirveän vaikealta, vastaus kuuluu.”

.Siis äärettömän massiivisia. Eikö nyt voida edes tässä tilanteessa luopua järjettömästä monitoimihävittäjähankinnasta. Se uhkaa turvallisuuttamme. Se uhkaa kansantalouttamme. Se kiihdyttää ekokriisiä. Se on yksinkertaisesti typerä kaikin tavoin. Ensin elämä turvattava, sitten leipä levennettävä. Emmehän anna itseämme ensin ryöstää ja sitten tuhota.

Valtapuolueiden johto on jo kenraalien toiveen mukaisesti hyväksynyt 64 monitoimihävittäjän hankintaprosessin. Ainoastaan koneen merkistä on heidän mielestään lupa enää päättää. Mitään turvallisuuspoliittista keskustelua ei ole käyty. Kysyn kuitenkin kainosti: Voisimmeko nyt kuitenkin vielä hitusen miettiä mitä me olemme tekemässä ?

2 thoughts on “Ryöstö – voisimmeko kuitenkin miettiä hitusen puolustusta ?”

  1. Vuosisatani kirjan 1 osassa ensimmäisellä sivulla presidentti Kekkonen kirjoittaa:”Vuoteen 1937 mennessä oli saavutettu itsenäisyys turvattu sisäisesti demokratialla ja ulkoisesti sitä pyrittiin varmistamaan puolueettomuudella. Itsenäisyys, demokratia, puolueettomuus ovat toisistaan riippuvaisia ja toistensa edellytyksiä. Ne ovat perusarvoja, joista ei käy tinkiminen.”

    Miten Suomi on käsitellyt näitä Kekkosen perusarvoja. Kehnosti. Suomi ei ole enää itsenäinen, ei ole yhtään merkittävää asiaa, mistä Suomi voi päättää itsenäisesti. Kaikki päätosvalta on luovutettu EU:lle ja EU:n isännälle Yhdysvalloille, jota Yhdysvallat kohtelee tottelevaisena vasallina. Suomi on myoskin tehnyt sotilassopimuksia useiden Venäjää viholliseksi kutsuvien maiden kanssa. Suomi ei ole myoskään enää demokraattinen, koska lainsäädännon määrää EU, joka vaatii ehdotonta tottelevaisuutta. EUn lainsäädäntoä ohjaavat korporaatioiden johtajat, joiden ehdotukset EU:n parlamentti määrittelee laiksi.

    Edellisen johdosta on perusteltua todeta, että Suomen puolustussuunnitelmaa ei ole laadttu suomalaisten kenraalien toimesta, vaan he toimivat Yhdysvaltojen kenraalien käskyläisinä. Yhdysaltojen kenraalien tehtävänä on suunnitella mm sotaa Venäjää vastaan ja isäntämaasopimuksen mukaan he toimivat Suomen armeijan käskijoinä sodan syttyessä Venäjää vastaan. On täysin perusteetonta väittää, että hyväksyessään Suomen olevan käytännossä vasalliasemassa, Suomi olisi jollain tavalla kykeneväinen ohittamaan isäntävaltionsa vaatimukset sodankäyntisuunnitelmissaan, jotka siis on laadittu myos Venäjälle hyokkäyksen varalle.

  2. Minusta linjauksesi Ahti Lapin esityksen kannalle on viisas ja perusteltu.
    Minäkin panen toiveeni uuteen eduskuntaan 2019 vaaleissa. Tarvitsemme ulkopolitiikan itsenäisen suomen osaamista, Paasikivi-Kekkosen ja paluuta Helsingin henkeen.
    Muuripuheiden sijaan luotan kuitenkin viisaan rakkauden henkeen ja yhteisen intressien ja rauhan etsimiseen sen vahvistavaan kynään diblomatian sovittelun ja sopimisen hengessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *