Järisyttävän kallista – kenraalien sotaleikit

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi ystävyys, teimme yhteistyötä ja autoimme toisiamme (YYA-sopimus). Pakosta. Kun Neuvostoliitto virallisesti 21.12.1991 hajosi, niin siitä riemu repesi.

Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta YYA-sopimus kumoutui 20.1.1992 solmitulla Suomen ja Venäjän välisellä sopimuksella (63/1992). Välittömästi sen jälkeen Hornetit hankittiin Suomen turvaksi. Tilaus tehtiin toukokuussa 1992 . Aiemmin Suomessa oli ruotsalaisia Drakeneita ja venäläisiä MIG 21-koneita. Perinteenä oli että puolet koneista hankitaaan lännestä ja puolet idästä. Puolustusvoimat kuitenkin halusivat vain yhden konetyypin ja niin toimittiin. Virallinen tarjouspyyntö lähti Ilmavoimista jo helmikuussa 1990 vaikka MIG-hävittäjää pidettiinkin julkisuudessa yhtenä vaihtoehtona vielä vuonna 1991. 1 IG 21-koneita. Perinteenä oli että puolet koneista hankitaan lännestä ja puolet idästä. Puolustusvoimat kuitenkin halusivat vain yhden konetyypin ja niin toimittiin. Virallinen tarjouspyyntö lähti Ilmavoimista jo helmikuussa 1990 vaikka MIG-hävittäjää pidettiinkin julkisuudessa yhtenä vaihtoehtona vielä vuonna 1991. 2

Hävittäjien kankinnan takana oli kolmen kopla: pääministeri Aho, valtiovarainministeri Viinanen sekä innoikkampana puolustusministeri Rehn. Heitä tukivat puolustusvoiman komentaja Jan Klenberg ja valtiovarainministeriön Raimo Sailas. Kaikki ymmärsivät että ”hankinta oli tulossa järisyttävän kalliiksi”.3

Presidentti Koivisto ei päätöksentekoon puuttunut, murahteli vain ja oli hämmästynyt, että Suomella oli mahdollisuus hankkia Hornetteja.4

Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla. Hävittäjäpäätös päätettiin tietoisesti pitää vain pienessä piirissä ja julkisuudelta piilossa. Pelättiin, että se ei mene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta.5

Kenellekään ulkopuoliselle lopullisen konetyypin valinnasta ei saanut puhua. Kuitenkin päätöksentekopäivän aamuna Elisabeth Rehn asetti pienen muovisen Hornetin aamukahvikupin viereen ja antoi näin miehelleen Ovelle vinkin, mitä koneita vaimo on mennyt Suomelle ostamaan. Hallituksen istunnossa jossa päätös tehtiin, muille ministereille ei annettu edes mahdollisuutta kysellä. Elisabeth Rehn muistelee: ” Se oli vaan, että ei mitään eikä ketään kuulla. Minusta se oli valtavan rumasti tehty heitä kohtaan, mutta itsehän olin sitä tekemässä. Tiedostin kyllä sen, että tällaista ei päätöksenteko saa demokratiassa olla. Suurimmalle osalle ministereitä tämä tuli täytenä yllätyksenä”. Tätä voi jälkikäteen vain ihmetellä: kyseessä oli kuitenkin Suomen historian suurin ja kallein asehankinta.6

Asia tuli julkiseksi tiedotustilaisuudessa 6.5.1992. Elisabeth Rehn muistelee ”Kun sanoin tiedotustilaisuudessa, että ”Suomen hallitus on juuri istunnossaan päättänyt ostamaan”… ja sitten pidin pienen paussin ”F/A-18-Hornetit”, niin se henkäys joka tuli sieltä toimittajien joukosta ! Ruotsalainen toimittaja parahti, että mitämitämitä tässä on tapahtunut !”7

Tiedotustilaisuuden jälkeen Elisabeth Rehn meni juhlimaan Suomen historian suurinta asekauppaa sisäpiirin eli kenraalien kanssa. ”Ravintola Savoyssa syötiin parasta mitä talo tarjosi, juotiinkin vähän ja poltettiin sikareita”8

Kun päätös amerikkalaiskoneiden hankinnasta oli tehty, niin siitä piti kertoa muille tarjoajille. Pariisissa vastaanotto oli ”vähintäänkin jäätävä”. Samoin Ruotsissa. ”Puolustusministeri Anders Björk oli päätöksestä kauhuissaan”.9

”Hävittäjäpäätöksen yhteydessä alkoi kova kotimainen kritiikki niiden hinnasta, ostoksen järkevyydestä ja vastakauppojen toteutumisesta. Kritiikki kesti pitkään, ja eduskunnassa väiteltiin kuukausikaupalla varsinkin vastakaupoista.10 Myöhemmin vuosisadan asekaupan hinta hirvitti valtiovarainministeriksi noussutta Sauli Niinistöä ja puolustusvaliokuntaa, jotka miettivät ostettavien hävittäjien lukumäärän pienentämistä. Mutta tilattu mitä tilattu, maksaa piti. 11 Ja niin Suomeen tuli 64 Hornet hävittäjää. Hornetien perustilauksen lisäksi niihin hankitut täydennykset ovat tuottaneet lisälaskun, josta puolustusministeriö ei koneita hankittaessa hiiskahtanutkaan,12

Hornetien hankkiminen vei Suomen sotilaallisesti ihan uuteen asentoon, USA:n sotakoneen kumppaniksi. Niinpä Naton kumppanuusravoitteiden mukaisesti Hornetteja on muutettu ilmatankkauskykyisiksi, vaikka tällä kyvyllä ei ole mitään tekemistä oman maan puolustuksen kanssa. Nykyisin ilmatankkaukset USA:n koneiden kanssa on arkipäivää kuten ilmasotaharjoituksetkin. Lokakuussa 2018 sotaa harjoiteltiin Alaskassa: ”Tämän vuoden Red Flag-Alaskassa on lisäksi mukana erittäin laaja yhteisoperaatio Yhdysvaltain maavoimien Arctic Anvil -harjoitukseen, johon liittyy paljon ilmateitse liikuteltavaa erikoisjoukkotoimintaa ja kovapanosammuntoja. Tässä yhteydessä voidaan operaation osaksi suunnitella esimerkiksi Suomen JASSM-rynnäkköohjuksen käyttöä realistisessa taistelutilanteessa” (Ilmavoimien tiedote 5.10.2018). 

Hornet-kauppa toi mukanaan yhteiset sotaharjoitukset ja luonnollisesti myös suomalaiset kenraalit läheiseen neuvottelusuhteisiin amerikkalaisten virkaveljiensä kanssa, ihan samoin kuin Carl Enckellin 100 vuotta sitten venäläisten kanssa (ks. Ensimmäinen mietteeni). Enckellin ja venäläisten ystävyydestä syntyi sota. Ystävyys amerikkalaisten kenraalien kanssa on tuonut amerikkalaiset harjoittelemaan sotaa myös Suomeen – toivottavasti ei sen enempää.

1Johanna Vesikallio: Lillan, Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Otava 2014. s. 142.

2Johanna Vesikallio: Lillan, Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Otava 2014. s. 142.

3em. s.143

4em. s. 146

5em. s. 149

6em. s. 150-151

7em. s. 153

8em. 154

9em. 147

10em. s. 154

11Ervasti, Laakso Karhun naapurista. WSOY 2001. Natoon s.40

12em- s.42

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *