Ukrainan kriisi ja Suomi

Oligarkit taistelivat ahneuden tanssiaisissa rahasta ja vallasta Ukrainassa 2014. Sen seurauksena Eurooppa militarisoituu ja USA:n lentokoneet lentelevät Suomen ilmatilassa kuin kotonaan. Ja me tuhlaamme rahamme aseisiin, koska pelkäämme Venäjää. Tämän kaiken lähtökohtana ovat tapahtumat Kiovassa helmikuussa 2014. Mitä silloin oikein tapahtui ?

Yritän selvittää totuutta seuraavista kirjoista:

Timo Hellenberg Niina Leinonen: Silminnäkijät, Taistelu Ukrainassa (Docendo 2016), (TH)

Lairen Lodenius: Ukraina -rajamaa.Teos&Schildts&Söderström 2015, (LL)

Arto Luukkanen: Ukrainan kriisi (Aiditorium 2015). (AL).

Johannes Remy: Ukrainan historia (Gaudeamus 2015) (JR)

Matti Rossi: Raunioista nousee Donbass.Donetskin kansantasavallan suurlähetystö. 2015 (MR)

Richard Sakwa: Taistelu Ukrainasta. (Vastapaino 2016), ( RS)

Luukkasen ja Rossin kirjat ovat toistensa vastakohtia.

Luukkanen: ”Ihmiset järkyttyivät Venäjän toiminnasta. Miten joku naapurivaltio voi näin härskisti lohkaista palan toisesta valtiosta ja liittää sen itseensä ? Miksei EU puuttunut selvemmin tähän oikeudenloukkaukseen ? USA oli voimaton? Tulisiko myös meille ”kohteliaita vihreitä miehiä” ? Voimmeko puolustaa itseämme näin röyhkeältä politiikalta ?”(AL s.8).

Venäjä on siis härski ja röyhkeä, kun taas EU ja USA ovat oikeuden puolella. Luukkanen suree miksi EU ja USA eivät toimineet voimakkaammin ja epäilee, pystymmekö me puolustamaan itseämme Venäjän röyhkeydeltä.

Rossi: ”Venäjä ei liittänyt Krimin niemimaata itseensä sodalla eikä väkivallalla vaan sen asukkaiden tahdosta, estääkseen USA:ta kaappaamasta Krimiä Kiovan juntan avustuksella tukikohdakseen. USA-NATO:n ja EU:n tunkeutuminen Ukrainaan oli alkanut vallankaappauksella, ja valtaan oli nostettu äärioikeistolainen, kansallismielinen juntta. Juntta on ollut avoimesti USA:n sotapuolueen työkalu” (MR 55).

USA on siis härski ja röyhkeä edistääkseen valtapolitiikkansa, kun taas Venäjä on vain toteuttanut paikallisten ihmisten tahdon ja auttanut heitä. Rossi lainaa runoilija Paavo Haavikon tunnustusta ajallemme: ”Fasismi myy hyvin” (MR s.122).

Luukkasen (1964-) ja Rossin (1934-2017) kirjat ovat fiksujen, sivistyneiden miesten kirjoja. Luukkanen on kirjoittanut monta kirjaa Venäjästä ja Rossi on palkittu Shakespeare-suomentaja. Miten he voivat olla niin eri mieltä Ukrainan kriisistä?

Koko Ukrainan kriisin ratkaiseva hetki oli, kun vuoden 2014 helmikuussa Ukrainan demokraattisesti valittu presidentti Janukovitsh menetti valtansa. Demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa valta vaihtuu vaaleissa. Mutta ei Ukrainassa helmikuussa 2014.

Arto Luukkanen kirjoittaa:

”Helmikuun 20 päivänä 2014 tuntemattomat ja huippupäiset asemiehet kiipesivät Maidania ympäröiviin rakennuksiin. Huppumiehet kohdensivat ensin tarkkuuskiväärinsä lyhtypylväisiin ja avasivat tulen sen jälkeen kohti Maidanin aktivisteja tappaakseen” (AL 112). Näin toimii järjestäytynyt joukko, jolla on johto. ”He toimivat keskitetyn tulenjohdon turvin” (TH 175). AL esittää kolme mahdollista syyllistä teurastukseen:

1. venäläinen sotilastiedustelu

2.”kolmannen osapuolen” palkkasotilaat

3.Ukrainan tiedustelupalvelu SBU

Teurastus saavutti tavoitteensa:”Verilöyly oli tehnyt tehtävänsä: tappamisen jälkeen Janukovitsilla ei ollut enää enemmistöä palrlamentissa” (AL 112). Verilöylyn tuloksena Janukovits siis menetti valtansa ja pakeni. ”Kaupungissa poistuessaan Janukovits joutui ainakin neljän salamurhayrityksen kohteeksi” (RS 138).

AL:n väite että tarkka.ampujat olisivat ampuneet vain aktivisteja ei pidä paikkaansa, sillä ”sekä mielenosoittajiin että poliiseihin tähdänneet tarkka-ampujat tappoivat ainakin 67 mielenosoittajaa ja 13 poliisia… Muun muassa eräästä konserttitalosta,joka oli kokonaan kapinallisten hallussa, ammuttiin niin mielenosoittajia kuin poliisejakin ” (RS 136).

On minusta on melko selvää että Maidanin teurastajat ja Janukovishin murhaa yrittäneet kuuluivat samaan joukkoon. Silloin on mahdotonta ajatella että teurastajana olisi ollut venäläinen sotilastiedustelu tai ukrainan tiedustelupalvelu eli jäljelle jää vain AL:n luettelosta ”kolmannen osapuolen” palkkasotilaat. Janukovishin murhayritysten ja Maidanin teurastajien motiivi lienee selvä: vaihtaa valta.

Teurastus ja siihen liittynyt Janukovishin murhayritys oli selkeästi johdettu sotilasoperaatio – härski ja röyhkeä. Maidanilla ihmiset ihmiset osoittivat mieltään paremman tulevaisuuden puolesta – ja tulivat ammutuiksi poliisien rinnalla. Mutta kuka ampui ja ketä ? Tapahtumien silminnäkijä, Suomen suurlähettilään puoliso, konfliktintutkija Timo Hellenberg kirjoittaa: ”Tästä on tehty enemmän analyyseja ja teorioita kuin olen kyennyt laskemaan. Oman mielenrauhani vuoksi en ole lukenut niistä ainuttakaan”(TH 174). Kuitenkin hän keräsi heti teurastuksen jälkeen itselleen todistusaineistoksi luoteja joutuen pian ihmettelemään: ”Seuraavana päivänä paikalla käydessäni kaikki tämä – tuhannet hylsyt, ampumalaatikot ja ampumajätteet – oli siivottu systemaattisen tarkasti pois. Miksi ?” (TH 175).

TH kirjoittaa vuonna 2016:”Ainoa konkreettinen tosiasia on kuitenkin se, ettei mitään tutkimuksia ei ole saatettu loppuun, siitäkin huolimatta, että tarjolla on ollut massiivista ulkomaista tutkinta-apua ja resursseja…. On hämmästyttävää, ettei Maidanin tapahtumista ja uhreista ole vieläkään saatu aikaan kunnollista tutkintaa, vaikka presidentti pakeni maasta ennen aikojaan ja jätti kentän avoimeksi oppositiovoimille”(TH 200). Todella kummallista, sanon minä. En voi kuin olettaa, että nykyisillä Kiovan hallitsijoilla on jotain salattavaa ja hävettävää.

Ukraina on läpikorruptoitunut maa, jossa on yksityisarmeijoita eli oliko siis kyseessä vain oligarkien keskeinen taistelu ? Ainakin vallanvaihdossa vanhat oligarkit korvautuivat uusilla oligarkeilla. Lähellä on ajatus, että teurastajana toimi jokin Janukovitshin vastainen ryhmittymä. ”Maidanissa oli Oikea sektori, joka johti aseellista vastarintaa Janukovishia vastaan ja johon kuului myös puolisotilaalllinen järjestö Tryzub” (LL 16). ”Oikean sektorin aktivistit selvisivät yhteenotosta pääosin naarmuitta” (RS 136). Heidän tavoitteensa ainakin toteutui. He olivat jo aiemmin uhonneet ottaa ”homman haltuun” (TH 134). Härskiä ja röyhkeää tapattaa sekä mielenosoittajia että poliiseja samanaikaisesti. Olivatko he teurastajia ? Luultavasti. Riippumattoman tutkija Katchanovskin mukaan ”verilöylyyn ei osallistunut venäläisiä tai ulkopuolisia joukkoja”, vaan ”verilöyly oli rationaalisesti suunniteltu ja toteutettu, muiden tekemäksi lavastettu hyökkäys, jonka päämääränä oli hallinnon syrjäyttäminen ja vallankaappaus”..”näyttö viittaa vahvasti siihen, että väkivaltaisuuksista olivat vastuussa militantit nationalistiryhmät ja etenkin Oikea sektori” (RS 387).

AL sanoo tehneensä vuosina 2014-2015 arkistotutkimuksia Ukrainan KGB:n arkistoihin.(AL 7). KGB oli Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi 1954-1991 eli hän tutki Venäjän menneisyyttä. Mitään viitteitä hänen kirjassaan ei näy että hän olisi avoimin silmin tutkinut, mitä Ukrainassa keväällä 2014 tapahtui. AL:n kirjassa on vain yksi maininta USA:sta: ”republikaanisenaattori John McCainin näyttävä esiintyminen mielenosoittajien puolesta 15.12. Hän huudatti yleisöänsä ja antoi ymmärtää, että läntinen suurvalta on nyt valinnat puolensa….Tapaus osoitti USA:n oivaltaneen nopeasti mielenosoitusten poliittisten mahdollisuuden: Ukrainan irrottamisen Venäjän otteesta oli muuttunut suureksi mahdollisuudeksi testata myös Venäjää. Ukrainan irtoaminen presidentti Putinin lempilapsesta, Euraasian liitosta, saattaisi käynnistää prosessin, joka tuottaisi hänelle haasteita Venäjän eliitin keskuudesta” (AL 113).

Siis. AL:n mielestä USA:n toiminnan motiivina oli horjuttaa Venäjää sisäisesti ? Miksi ? Miten USA siitä hyötyisi ? Tämän enempää AL ei kirjassaan USA:a käsittele, vaikka hänen on täytynyt tietää esim.miten Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Nuland järjesteli uutta hallitusta Ukrainaan ennen Maidanin teurastusta (RS 135). AL:n kirjassa on vain kaksi toimijaa: Venäjä ja Ukraina. AL:n mielestä Putinin asema on tukala ja vertaa hänen tilannettaan Nikolai II.n asemaan ennen Venäjän vallankumousta (AL 231). AL:lla on selkeä asenne kirjassaan: Venäjä on agressiivinen hyökkääjä, Ukraina uhri sekä USA ja EU Ukrainan oikeuden puolustajia, pyyteettömiä hyviksiä. AL on historioitsija, joka kertoo kirjassaan Venäjän historiaa mutta ei Ukrainan sisäisten ristiriitojen historiaa, vaikka ”Nyky-Ukraina on kuin Balkan vuonna 1914: maata repivät lukuisat risteävät sisäpoliittiset konfliktit, jotka vain vahvistuvat ja kansainvälistyvät ulkoisten toimijoiden syventäessä maan sisäisia jakoja”(ST 23).

Svoboda-puolueella oli merkittävä rooli vuoden 2014 vallankumouksessa jonka jälkeen puolueella oli neljä ministeriä ja valtakunnansyyttäjän virka. AL ei käsittele puoluetta kirjassaan lainkaan, mutta MR näin: ”Stepan Banderan perintönä on rasismi, fanaattinen nationalismi ja ukrainan kielen korottaminen muiden yläpuolelle. Ihanteena on Hitler ja natsi-Saksa.” (RS 16). MR:n käsityksen mukaan USA järjesti Svobodan avulla Kiovan vallankaappauksen. ”USA:n suurlähetyksen tuella ja suoranaisella osallisuudella järjestettiin TechCamp-projekteja, joilla valmisteltiin kansalaissotaa Ukrainassa” (MR 22). ”Varkaiden taistelun vallasta voittivat länsi-Ukrainan oligarkit. USA ja EU ottivat Ukrainan uusnatsit avukseen” (MR 25).

Matti Rossi on ainakin yhdessä asiassa väärässä: ”Valkoisen talon Euroopan asiain apulaisulkoministeri Victoria Nuland, joka on ilmoittanut amerikkalaisten sijoittaneen 15 miljardia dollaria nimeltä mainitsemattomiin kohteisiin Ukrainassa, jakoi piparkakkuja mielenosoittajille”. Totta. Hän jakoi piparkakkuja 5.12. 2013, mutta amerikkalaisten sijoitusten summa oli 5,1 miljardia, ei 15 miljardia. Nuland kertoi summan joulukuussa 2013 palattuaan Ukrainasta matkaltaan, jolla tapasi Janukovishin ja nähtyään 10.12.2013 omin silmin hallituksen joukkojen kauheaa voimannäyttöä (RS 134). Nuland oli sanonut Janukovitshille että on hänen joukkojensa väkivalta on ”ehdottomasti luvatonta eurooppalaisessa, demokraattisessa valtiossa” (https://www.politifact.com/punditfact/statements/2014/mar/19/facebook-posts/unitedstates-spent-5-billion-ukraine-anti-governm/ ) Nuland oli hyvin tuohtunut väkivallassa. Nulandin mainitsema raha ei ollut vallankumouksen rahoittamiseksi tarkoitettua kuten on väitetty, sillä 5.1 miljardia dollaria oli käytetty erilaisiin avustusohjelmiin vuodesta 1992 lähtien eli heti itsenäistymisen jälkeen yli 20 vuoden aikana. Tuskin amerikkalaiset itsekään tietävät mihin heidän rahansa ovat menneet läpikorruptoituneessa maassa. Heidän apunsa oli samantyyppistä kuin USA:n toisen maailmansodan jälkeen monelle Euroopan maalle antama Marshall-apu.

Amerikkalaiset varmaan kokivat että Janukovits osin heidän rahoillaan rajoitti länsimaisiin demokratioihin kuuluvia kansalaisoikeuksia ja toimi sekä omaa kansaansa että amerikkalaisten intressejä vastaan. Janukovitsin tapa hoitaa presidentinvirkaa (esim. entinen pääministeri epämääräisin perustein vakilassa) suututtivat USA:n ja EU:n johdon, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa että Janukovitsh oli demokraattisesti valittu presidentti kansainvälisten tarkkailijoidan rehellisiksi toteamissa vaaleissa (JR 252). Tästä huolimatta USA ryhtyi aktiivisesti valmistelemaan Janukovishin syrjäyttämistä kesken virkakautensa (RS 136).

Rossi ei näe tapahtumia amerikkalaisten eikä Luukkanen venäläisten näkökulmasta. Todellisuus ei ole mustavalkoinen, kuten Rossi ja Luukkanen väittävät. He ovat esimerkkejä siitä mistä Venäjän mediaa tutkinut Salla Nazarenko varoittaa Tiedetoimittaja- lehdessä (nro 3/2018): ”jos kadotamme kyvyn ymmärtää toisten ihmisten kehyksiä, olemme pulassa. Ja se hetki on lähellä”. Tämän kyvyn Luukkanen ja Rossi ovat menettäneet, vaikka sivistyneitä ihmisiä ovatkin.

Otan käteeeni Johannes Remyn vuonna 2015 julkaisemaan Ukranan historian. Luen siitä lauseen:”Valtataistelu ratkesi mielensoittajien hyväksi, kun osa Alueiden puolueesta lakkasi tukemasta Janukovitshia”. Siinä kaikki mitä hän sanoo Ukrainan kohtalonhetkestä 20.2.2014. Surullista. Remy ei sanallakaan kerro tarkka-ampujien mielenosoittajien ja poliisien teurastuksesta eikä Janukovishin murhayrityksistä. Kieltääkö Remy koko joukkoteurastuksen? Minusta mahdoton ajatus. Siis hän vain tarkoituksella unohtaa sen ? Miksi ? Se ei ole ammattihistorioitsijan etiikan mukaista. Kun hän ei 20.2.2014 päivän väkivaltaa mitenkään käsittele, niin koko Remyn historiankuvaus tämän jälkeen on hyvin vääristynyt. Kun Remyn kirjaa käytettäneen Ukrainan historian oppikirjanakin, niin opiskelijoiden Ukrainan nykyhistorian kuva vääristyy pahasti. Samaa vääristyneisyys vaivaa kyllä lähes koko Suomen yleistä mielipidettä. Meille on opetettu että Venäjä on rosvo, joka röyhkeästi on kaapannut osan Ukrainaa itselleen ja käy Ukrainan alueella oikeudetonta sotaa.

Tunnen tuskaa. Tiedän, että se mitä AL ja JR kirjoittavat on omaksuttu Suomessa laajasti totuudeksi. Heidän ja monen muunkin on vaikea ymmärtää, ”ettei Ukrainan kriisi johtunut Putinin Venäjän väitetystä pahuudesta, vaan sen taustalla oli monimutkainen keskinäinen vaikutuksen, käsitysten ja pelkojen vyyhti”(SR 324).

Tiedän ja on totta: Janukovits oli vaaleilla demokraattisesti valittu valtion päämies, jonka virkakauden piti loppua 2015.

Kun puhumme läntisestä arvoyhteisöstä, niin demokraattisesti valitun valtion päämiehen kukistaminen ja hänen murhayrityksensä eivät kuulu demokratiaan. Kuitenkin USA ja EU (eli me) yllytimme siihen. USA:n apulaisulkoministeri jakoi Maidanin mielenosoittajille piparkakkuja ja suunnitteli uutta nimilistaa Ukrainan hallitukseen. Ja me säestimme osana EU:ta. Eli me heitimme ”bensaa liekkeihin” kuten Suomen suurlähettilään puoliso, konfliktintutkija Timo Hellenberg kuvaa (TH 203). Puutuimme siis Ukrainan valtion sisäisiin asioihin ja olimme tekemässä vallankumousta demokraattisesti valittua presidenttiä vastaan. Ei tällaista toimintaa voi millään agumenteilla puolustaa. Kun hyökkäyksemme demokratiaa vastaan onnistui, niin siitä seurasi Itä-Ukrainan sota ja Krimin liittyminen/liittäminen Venäjään. Kun olemme itse osasyyllisiä, niin on aika tekopyhää syyttää muita ja laittaa talouspakotteita monimutkaisen tapahtumaprosessin yhdelle osapuolelle.

Paitsi että pakotteiden laittaminen on tekopyhää, se on myös typerää – oman kansallisen etumme vastaista. Suomen rikkaimpiin ihmisiin kuuluva Ilkka Herlin povaa suomalaisille vaikeita taloudellisia aikoja ja toteaa venäjäpakotteista: ”Pakotehaitat iskevät pahiten Suomen kaltaisiin pieniin talousalueisiin. Varsinkin Suomen maataloudelle Venäjän-vastaiset pakotteet ovat olleet karmaiseva isku. Monet maidon- ja lihantuottajat ovat jo tukalassa tilanteessa. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään näin voidaan enää jatkaa” (Taloussanomat 17.11.2018).

Siis. Teemme itsellemme haittaa ja olemme tekopyhiä. Minun mielestäni.

Tietenkin jos politiikkaamme ohjaa Maidanin suomalaistaistelijoiden henki: ”Tultiin joukolla lyömään ryssiä turpaan!” (TH 112), niin ei siinä mitään. Mutta omaa kansallista etuamme sellainen politiikka ei palvele ja kaikenlaisen moraalisen tuohtumuksen esittäminen on hyvin tekopyhää.

Viime Ranskan presidentinvaaleissa oli neljä melko tasavahvaa ehdokasta, joista kolme kannatti pakotepolitiikasta luopumista. Valitettavasti Euroopan onnettomuudeksi ainoa pakotepoliitikko eli investointipankkiiri Macron voitti. Ja nyt sitten Suomen huippupoliitikot Juha Sipilän johdolla marssivat Macronin perässä kuin päätön kanalauma pyrkien tuhoamaan Suomen itsenäisyyden rippeetkin. Onnetonta.

Joka tapauksessa keskellä Eurooppaa on monta miljoonaa venäläistä /venäjänkielistä ukrainalaista kurjissa olosuhteissa odottamassa kohtaloaan. Jos kohtalo on kuolla eurooppalaisessa sodassa, niin sitä sotaa käydään myös Suomen maaperällä. Sen ovat kenraalimme sotaharjoitusohjelmallaan varmistaneet. Olemme eturintamassa. Kannattaisiko kuitenkin hitusen ajatella rauhanteonkin mahdollisuutta?

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *