Kohtuusliike (https://www.kohtuusliike.fi/) ja kansanedustajaehdokkaiden kohtuus

Kohtuuliike pyytää kansanedustajaehdokkailta kohtuuslupausta. Tätä kirjoitettaessa 20.3 sen oli antanut 157 ehdokasta, myös minä. Kohtuuslupauksen antajissa ei ollut yhtään kokoomuslaista ja vain kaksi keskustapuolueen jäsentä.

Maailman kaipaa kohtuutta, tolkun ihmisiä, jotka näkevät koko maapallon ja ekokriisin todellisuuden. Kohtuusliikkeen politiikkasuositukset ovat hyviä mutta minusta liian epäkonkreettisia, vielä epäkonkreettisempia ovat joiden kohtuulupauksen antajien kirjoitukset. Kutenpa vaikka: ”Nykypäivän politiikka kaipaa kohtuuden evankeliumia. Kohtuuden hyvää sanomaa.” (https://filatov.net/uutiset/2019/2/17/menestyksen-mitta-ei-ole-euro-vaan-hyv-elm). Totta. Mutta sitten kun menemme konkreettiseen poliittiseen päätöksentekoon niin merkitseekö kaunis lupaus mitään?

Kohtuusliikkeen politiikkasuosituksissa on yksityisautoilun ja lentoliikenteen vähentäminen. Tämä edellyttää mielestäni vaikkapa seuraavia toimenpiteitä:

  1. Yksityisautoilua on vähennettävä ensin siellä missä se on helpointa eli pääkaupunkiseudulla. Keinona voi olla moottoriajoneuvoveron nosto pääkaupunkialueen kuntien autonomistajille. Näin alueen yksityisautoilu minimoituu ja pääkaupunkiseudusta tulee maailman ensimmäinen lähes yksityisautoton metropoli.
  2. Helsinki-Tallinnan tunnelin kannattavuuslaskelmat perustuvat uskoon Aasiasta tulevien lentomatkustajan määrän suureen kasvuun. Kyseessä on siis ilmaston tuhoamisprojekti. Yksityisen hankkeen ensimmäiset miljoona tulivat Dubaista ja seuraavat miljardit ovat tulossa Kiinasta. Mitenkähän nämä rahakasat on synnytetty ja miksi niillä ryhdytään tuhoamaan luontoa ? Dubain ihmisoikeustilanne ei ole kehuttava (https://www.amnesty.org/en/countries/middle-east-and-north-africa/united-arab-emirates/report-united-arab-emirates/) Ei myöskään Kiinan, jolla on omat maailmanpoliittiset tavoitteensa. (Likainen ?) raha hallitsee maailmaa. Tällainen ilmastontuhoamisprojekti on pysäytettävä. Jo Helsingin kaupungin maankäytöstä vastaava vihreä apulaispormestari pystyisi sen pysäyttämään, jos haluaa.
  3. Suomen kenraalit haluavat lennättää Suomen ilmatilassa vuosikymmeniä monitoimihävittäjiä, ja luoda näin hyökkäyspelotteen puolustustarkoituksessa Venäjälle omien mielikuviensa mukaan. Ja siinä samassa he tuhoavat ilmastoa ja horjuttavat hyvinvointivaltion taloudellisia perusteita. Rahat tähän hurjan kalliiseen ilmastontuhoamisoperaatioonsa he haluavat ottaa meiltä tavallisilta veronmaksajilta.

Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää eikä kohtuuden yhteiskuntaa rakentaa ilman rakenteellisia muutoksia. Siihen pystyvät vain poliitikot. Kolme kysymys jokaiselle kohtuulupauksen antaneelle kansanedustajaehdokkaalle:

  1. Oletko valmis muuttamaan pääkaupunkiseudun maailman ensimmäiseksi yksityisautottomaksi metropoliksi ?
  2. Oletko valmis pysäyttämään Helsinki-Tallinna tunnelihankkeen ?
  3. Kieltäydytkö tukemasta hallitusta joka hankkii sotilaiden haluamat n. 60 monitoimihävittäjää ?

Jotakin tällaista päätöksentekoa yhteinen etumme ja kohtuuden maailma edellyttää.

Jospa olisin pääministeri !

En ole, mutta jospa olisin !

Pääministerimme Juha Sipilä toteaa kirjassaan Koko Suomen taajuudella (2019) tulevista eduskuntavaaleista: ”Äänestäjät ottavat valtavan riskin, jos he antavat hallitusvallan avaimet sinipunan käsiin”(s.133). Olen samaa mieltä.

Sipilä perustelee: ”Sinipunahallitukset -Paavo Lipposen ensimmäistä hallitusta lukuunottamatta- ovat olleet suoranaisia katastrofeja. Lipposen ensimmäisen hallituksenkin aikana tuloerot repesivät poikkeuksellisesti. Vuosina 2011-2015 sinipunan johdolla kasvoivat kolme rasiaa: velka, verot ja työttömyys.Vuosilta 2011-2015 Suomen bruttokansantuotteeseen jäi noin 20 miljardin lovi, kun vertaamme Ruotsin kasvuun”. (s.136).

Mielipidemittausten mukaan Sipilän mainitsema valtava riski eli sinipuna (Sdp:n ja Kokoomuksen liitto) on toteutumassa ja pääministeriksi on tulossa Antti Rinne. Mutta entäpä jos pääministeri olisinkin minä? Mitä tekisin ensi vaalikaudella?

1. EVM:n päätösmekanismin muuttaminen.
Tämä tulee vastaan heti vaalien jälkeen. Isot maat haluavat että EVM (Euroopan vakausmekanismi) muuttaa päätöksentekotavakseen määräenemmistön eli EVM voisi päättää ilman Suomen suostumusta mitä rahastoon sijoittamillamme 1,44 miljardia tehdään. Tulevaisuudessa vastuidemme perusteella voimme joutua maksamaan jopa 10 miljardia jonnekin ilman että meiltä kysytään mitään. Päätöksentekomenettelyn muuttuminen on iso askel kohti kansallisvaltioiden ja siis myös Suomen loppua.

Veikkaus: Antti Rinne päättää hyväksyä määräenemmistömenettelyn kesäkuussa ja asia sivuutetaan mediassa ikäänkuin mitä merkittävää ei olisi tapahtunutkaan..

2.Avoin kirje Suomen kansalle
Eduskuntakauden tärkeimpiä asioita tulevalla kaudella on sotilaallinen puolustusstrategiamme. Sotilaat ovat imeneet tämän päätöksen itselleen vastoin demokraattisen kansanvallan periaatteita. Pääministerinä kirjoittaisin heti virkaanastuttuani avoimen kirjeen Suomen kansalle, jolla avaisin puolutusstrategiamme oleellisen kysymyksen: rakennammeko strategiamme hyökkäyspelotteelle eli valmistaudummeko hyökkäämään Venäjälle, jotta he tämän pelon vuoksi eivät hyökkäisi tänne vai rakennammeko puolustuksemme puhtaalle puolustukselle ilman hyökkäyspelotetta. Perustelujani kirjeelle: http://www.rauhanmaa.net/mietteita/ryosto-voisimmeko-kuitenkin-miettia-hitusen-puolustusta/

Veikkaus: Antti Rinne ei kirjoita avointa kirjettä vaan alistuu nöyrästi sotilaiden käskyvaltaan ja siis valmistaudumme hyökkäyssotaan. Tätä valmiutta pidämme pelotteena, jotta tänne ei hyökättäisi. Pelotteen toimivuus perustuu vain sotilaiden mielikuvitukseen.

3.Puoli vuotta EU:n puheenjohtajamaana
Kun kannatin aikoinaan liittymistä EU:hun, äänestin itsenäisen valtioiden liittoa ja yhteistä markkina-aluetta. Sitä kannatan edelleen. Mutta minua on petetty. EU ei enää ole itsenäisten valtioiden liitto, vaan byrokraattinen koneisto, joka valvoo valtioitaan ja joka on matkalle yhtenäistä suvreeenia valtioita eli kansallisvaltioiden ja myös Suomen loppua. Yhtenä osana uutta suvereenia Eurooppa-valtiota on yhteinen armeija, jolle Macron ja Sipilä julkilausumassaan 30.8.2018 toivovat kunnianhimoitusta rahoitusta. EU:n puheenjohtajamaan pääministerinä keskeyttäisin suvereenin Eurooppa-valtion valmistelun ja palauttaisin EU:n takaisin itsenäisten valtioiden liittoksi. Hesarissa ja muissa Euroopan päälehdissä Macron julisti 4.3.2019: ”tämän vuoden loppuun mennessä toteutamme yhteistyössä EU:n toimielinten ja valtioiden edustajien kanssa Eurooppa-konferenssin, jossa käydään läpi kaikki poliittisen projektimme vaatimat muutokset, ilman tabuja edes perussopimusten osalta.” Macronin johdolla menemme kohti Suomen valtion loppua ja suvereenin Eurooppa-valtion syntyä.

Veikkaus: Antti Rinne alistuu kiltisti Maconin tahtoon eli suvereenin Eurooppa-valtion valmisteluun ja johtaa siten meitä kohti itsenäisyytemme loppua.

 

4. Ulkopolitiikkamme hoito

Juha Sipilä kirjassaan Koko Suomen taajuudella (2019) kuvaa pääministerikautensa Venäjä-suhteita näin: ” Käynnistimme pysähdyksissä olleen talousneuvoston työskentelyn ja ministeritapaamisia lisättiin. Tämä kaikki tapahtui tietysti sitoutuen EU:n yhteiseen Venäjä-politiikkaan. Samoin olen tuominnut jokaisessa tapaamisessa Venäjän toimet Krimillä, Ukrainassa ja Syyriassa” (s.126).

Siis ”tietysti sitoutuen EU:n yhteiseen Venäjä-politiikkaan” eli kun EU:ssa on jotain päätetty, niin Suomi kuuliaisesti mukautuu. Tämän mukaisesti Sipilä on tuominnut Venäjän toimet Krimillä, Ukrainassa ja Syyriassa. Ranskan viime presidenttivaaleissa oli 4 tasavahvaa ehdokasta, joista 3 olisi halunnut luopua Venäjä-pakotteista. Mutta kun Macron voitti, niin pakotteet säilyivät ja Sipilä tuomitsee Venäjän toimet. Jos Ranskan presidenttivaalien tulos olisi ollut toinen, niin Sipilä ei tuomitsisi Venäjän toimia. Siis Sipilän ja Suomen kannan päättivät ranskalaiset äänestäjät.

Sipilä tietää varsin hyvin että hänen kantansa on myrkkyä suomalaisille maanviljelöille, jotka menettävät ison kasan rahaa Sipilän takia. Mutta siitä hän ei välitä, hänelle on tärkeämpää seurata ranskalaisten äänestäjien tahtoa. Luulisin myös Sipilän tietävän, ettei Ukrainan kriisi ole ainoastaan pahan Venäjän syy, vaan syyllisiä on muitakin. Aikoinaan Suomi pyrki toimimaan kansainvälisessä politiikassa lääkärinä, mutta se aika on mennyt. Nyt me olemme tuomitsemassa sulkien silmämme todellisuuden monimuotoisuudelle.

Pääministerinä irtautuisin EU:lle alisteisesta ulkopolitiikasta, vaan muodostaisin kantani oman maan ja koko ihmiskunnan edun näkökulmasta.

Veikkaus: Antti Rinne kiltisti noudattaa mitä EU:n isot maat päättävät ilman omaa tahtoa.

5. Vanhusten ja sairaiden hoiva
Terve yhteisö hoitaa hyvin vanhukset ja sairaat eikä tee heistä taloudellisen saalistuksen kohteita. Näin on nyt menetelty esim. hoivayhtiö Esperi on kansainvälisen sijoittajan rahantekokone, jota muodostettaessa 20 suomalaisesta hoivayrittäjästä tuli miljonäärejä. Tätä mekanismia voi kutsua rakenteelliseksi pahaksi. Hoitajamitoutuksen säätäminen lailla ei tätä rakennetta muuta.

Pääministerinä aloittaisin hoivan rakenteellisen pahan purkamisen eli poistaisin osakeyhtiöiltä mahdollisuuden toimia hoiva-alalla.

Veikkaus: Antti Rinne ei tee mitään rakenteelliselle pahalle, vaan antaa kiltisti nykyisen kehityksen jatkua kohti yhä eriarvoisempaa yhteiskuntaa.

6. Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos on koko planeettaamme uhkaava vaara.Se pitää ottaa vakavasti ja sen selättäminen vaatii radikaaleja ratkaisuja – pelkkä teknologinen kehitys ei riitä. Tämän on jo aikoja sitten todennut moni, vaikkapa Taavi Kassila vuonna 1987. ”Ihmisen itsensä muuttuminen on historiallinen välttämättömyys, jos halutaan, että elämä tällä planeetalla jatkuu” (Kosminen viisaus s. 207). Näin perusteellista muutosta ei tehdä hetkessä eikä varsinkaan valtiovallan käskystä. Ekokriisi kuitenkin pakottaa elämäntapamutoksiin. Pääministerinä aloittaisin nopean yhteiskunnallisten muutosten sarjan. Ensimmäiseksi nostaisin pääkaupunkiseudun autonomistajien moottoajoneuvoveroa niin, että pääkaupunkiseudusta tulisi käytännössä lähes yksityisautoton metropoli- maailman ensimmäinen sellainen. Näyttäisimme koko maailmalle mallia.

Veikkaus: Antti Rinne puhuu kauniisti ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta, mutta teot jäävät vähäisiksi mukautuen EU:n päätöksiin. Ilmastonmuutos ja ekokriisi lähes kaikilla osa-alueillaan etenee kohti karmeita olosuhteita.

7. Monitoimihävittäjät

Sotilaat ehdottavat vuonna 2021 monitoimihävittäjiä. Pääministerinä en tätä hyväksy vaan käyn perusteellisen keskustelun vaalikauden alussa lähettämäni avoimen kirjeen perusteella Suomen puolustusstrategiasta, josta päättäminen ei ole sotilaiden asia. Keskustelun perusteella Suomen puolustus muutetaan puhtaasti puolustukselliseksi huomioiden että hyökkäykselliset monitoimihävittäjät ovat samalla ekokriisin kiihdyttäjiä ja taloudellisessa tilanteessamme lähes mahdottomia investointeja. Ne uhkaavat hyvinvointivaltiotamme palveluja

.

Veikkaus: Antti Rinne ei välitä taloudellisista eikä ilmastollisista realiteeteista vaan ostaa sotilaiden tahdon mukaiset monitoimihävittäjät. Samalla hän vaarantaa turvallisuutemme.

Veikkaus vaalikauden kahdelle viimeiselle vuodelle.

Maailman ekokriisi iskee Suomeen talouden kautta ja Antti Rinne on tuskissaan leikkauslistojensa kanssa kun rahat menevät aseisiin ja yhä suurempiin EU-maksuihiin. Hyvinvointivaltio huojuu.

Tilanne olisi sama jos Antti Rinteen tilalla olisi Petteri Orpo, Juha Sipilä tai Pekka Haavisto. He kaikki toimisivat lähes samoin.

Jospa olisin pääministeri, niin linja olisi toinen. Niin, jospa olisinkin !!!

Herätys Suomi ! Vaikeat päätökset odottavat eduskuntaa.

Luonnonlait ovat meidän yläpuolellamme. Ne on meille asetettu elämämme puitteiksi. Talouden lait ovat meidän alapuolellamme. Me olemme ne itse asettaneet huomioimatta luonnonlakeja. Seuraus näkyy edessämme: globaali ekokriisi.

Tässä tilanteessa jokaiselta suomalaiselta kysytään, miten tästä eteenpäin eli edessämme on eduskuntavaalit. Valitsemme maamme korkeimman vallan haltijan.

Ministeriöiden yhteinen näkemys seuraavien vuosien avainhaasteista julkistettiin 28.1.2019 (Mahdollisuudet Suomelle, Valtioneuvoston julkaisu 2019:1). Esitteen mukaan ”Asiakirja antaa tietopohjaa vaalikeskusteluihin ja hallitusohjelman valmisteluun ja rakentaa pitkän aikavälin päätöksentekoa valtioneuvostossa.”. Siis asiakirja antaa tietoa missä ollaan ja miltä pohjalta tulevaisuus voidaan rakentaa.

”HERÄTYS SUOMI ! Vaikeat päätökset odottavat.”

Näin alkaa Valtioneuvoston asiakirjaan liittyvä PODcast https://valtioneuvosto.fi/mahdollisuudet-suomelle

Minusta vaalien kolme tärkeintä kysymystä ovat:

1. Luonnonlakien kunnioittaminen

Sitran johtaja Mari Pantsar on tehnyt pitkän uran ympäristöteknologisen liiketoiminnan kehittäjänä ja on johtanut mm. Kataisen hallituksen cleantech-strategiatyötä. Nyt hän on menettänyt uskonsa pelkkään teknologiseen muutokseen – hänen mukaansa tarvitaan paljon enemmän, jotta maapallomme säästyisi. Hänen haastattelunsa Suomenmaa-lehdessä 23.12.2018 alkaa näin:

”Sitran johtaja Mari Pantsar pyyhkii silmäkulmiaan ja pahoittelee, kun ilmastoahdistus purkautui kyyneleiksi haastattelussa.

Pantsar on juuri vastannut kysymykseen, uskooko hän, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä1,5 asteeseen.

  • Vaadittavat toimenpiteet ovat niin äärettömän massiivisia, että se näyttää hirveän vaikealta, vastaus kuuluu.”

Tiedemiehet kertovat että valtameret lämpenevät kiihtyvään tahtiin ja Antarktis on sulamassa. Ja kun Sitran johtaja kyynelehtii, niin on pakko uskoa, että jotain peruuttamatonta on tapahtumassa. Jotain on tehtävä ja nopeasti – kaikkialla. Ihminen on rikkonut luonnonlakeja.Tämä on ollut tiedossa jo pitkään, esim. Paavin kiertokirjeessä: https://katolinen.fi/paavin-uusi-kiertokirje-ilmestyi/ . Mutta oikein mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen on äärimmäsen hankalaa.

Nyt Suomen puolueet ovat lähes yksimielisesti ilmoittaneet pyrkivänsä nopeasti estämään ilmastonmuutosta. Samoin kaikkien pohjoismaiden pääministerit ja ympäristöministerit. Mutta miten tämä on tarkoitus tehdä? Jos poliitikot oikeasti jotakin tekevät, niin se varmasti sattuu. Jos puheilla olisi jotakin katetta, niin puolueiden pitäisi konkreettisesti ilmoittaa mitä lakia aiotaan muuttaa ja miten ? Ja mikä raha suunnataan toisiin?

Poliitikolla ei ole käsissään kuin valtion rahat ja lainsäädäntö. ” Vaadittavat toimenpiteet ovat niin äärettömän massiivisia, että näyttää hirveän vaikealta”, toteaa Sitran johtaja. Äärettömän massiiviset toimet voivat toteutua vain valtion johdolla.

Kysymys: Millä konkreettisillä valtion toimin ekokriisi saadaan hallintaan ?

2. Rauhan säilyttäminen

Rauha ei ole itsestään selvää, edes Euroopassa. Keskellä Eurooppaan on 8 miljoonaa venäjänkielistä ukrainalaista kurjissa olosuhteissa odottamassa kohtaloaan. On eurooppalaisten yhteinen häpeä, ettei Ukrainan kriisiin ole saatu ratkaisua. Ja jos ei saada, niin siellä voi olla myös eurooppalaisen sodan syy. Ja siinä sodassa Suomi on eturintamassa. Sen on Sipilän hallituksen ratkaisut aiheuttaneet.

Ensimmäisen pysyvän rauhan edellytys on ettei kukaan uhkaa ketään. Nyt Suomi uhkaa Venäjää kenraalien puolustusstrategian mukaisesti, olemme rakentaneet puolustuksemme hyökkäyspelotteelle. Tarkemmin. Puolustusstrategiamme ovat sotilaat keskenään päättäneet. Siihen heillä ei demokratiassa pitäisi olla oikeutta. Sotilaiden ajattelu ei palvele turvallisuutta vaan turvattomuutta ja lisää sodan vaaraa. Minusta.

Kysymys: Voimmeko korvata hyökkäyspelotteelle perustuvan strategian puolustuksellisella strategialla ?

3.Itsenäisyys ?

Kaksi Euroopan mahtavinta ihmistä, Ranskan presidentti Macron ja Saksan liittokansleri Merkel ovat rakentamassa suvereenia Euroonpan valtiota, jonka perustana on yhtenen valuutta ja yhteinen armeija. Tämän toteutuessa itsenäisten kansallisvaltioiden tarina loppuu eli esim. Suomea ei enää ole kuin maantieteellisenä alueena. Tätä prosessia koko ajan edistetään pala palalta. Euromaana Suomi on ainoana pohjoismaana sulautumassa tähän Euroopan yhtenäisvaltioon.

Kysymys: Olemmeko valmiit luopumassa itsenäisyydestämme suvereenin Euroopan hyväksi?

Ensimmäisessä kysymyksessä on kyse koko ekosysteemin kohtalosta eli elämästä, toisessa puolustusstrategiastamme eli rauhasta ja kolmannessa omasta päätösvallastamme eli itsenäisyydestä.

Nämä on ovat perusarvomme (minun mielestäni):

  1. elämä
  2. rauha
  3. itsenäisyys

Ministeriöiden Mahdollisuudet Suomelle -asiakirjassa talouden kuva on selkeä:

-”Tavoite on tukea seuraavan hallituksen edellytyksiä erityisesti vaikeiden päätösten tekemiseen.”

– ”jos tulojen ja menojen välistä epätasapainoa ei korjata, voi julkinen velka tulevaisuudessa kasvaa hallitsemattomaksi”

– ”Ilmastonmuutos ja julkisen talouden kestävyys ovat pakottavia ajureita päätösten suuntaamiselle tulevina vuosina”

– ”Pysyvä tulojen ja menojen välinen epätasapaino uhkaa kasvattaa velkaantumisen hallitsemattomaksi. Seuraava todennäköinen taantuma kohdataan heikommassa julkisen talouden tilanteessa kuin aiemmin”

Talouden asettamat raamit toiminnalle ovat siis selkeät. Entä miten asiakirja suhtautuu määrittelemiini perusarvoihin ?

1.Elämä.

Asiakirjan perussana on kestävyys ja ensimmäinen toimintaa määrittävä ulkoinen asia on ilmastonmuutos. Lähtökohta on siis hyvä, vaikka unohtaakin muut ekokriisin osatekijät. Mitään konkreettista toimenpidesuositusta eivät kansliapäälliköt anna. Niistä päättäminen on poliitikkojen (eli meidän tavallisten ihmisten) asia.Tarvittavan muutoksen mittakaavaa ei ole vielä yleisesti tiedostettu eikä viety politiikkatoimiksi” Siis. Me tavalliset ihmiset emme vielä tiedosta mittakaavaa eivätkä poliitikot ole tehneet toimia. Nyt varmaan pitäisi toimia. Ilmastonmuutoksen hallinnan tarvetta asiakirja kuvaa ilmasto-oppaan graafisilla kuvilla:

http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/videot-ja-visualisoinnit/-/artikkeli/404aab9f-7b8a-4e6c-a14a-0199af721c00/ipcc-1-5-infografiikat.html

2. Rauha.

Tästä asiakirjasta on vain yksi lause:

”Suomen asema ja tulevaisuus riippuu kansainvälisen sääntöperusteisen järjestyksen toimivuudesta ja yhteistyömahdollisuuksista sekä kyvystämme yhteistyöhön, unohtamatta kansallisen puolustuskyvyn kehittämistä.”

Lause on OK, mutta pimittää ongelman joka ehkä tärkein tulevan eduskuntakauden päätös: Mitä tehdä kenraalien haluamille monitoimihävittäjille? Vaihtoehtoja on vain kaksi:

-alistua kenraalien halulle, joka perustuu vain heidän mielikuviinsa ja samalla tuhota järkevän taloudenpidon periaatteet (maksaa paljon jokaiselle suomalaiselle)

– rakentaa puolustus halvemmalle ja turvallisemmalle puolustusajattelulle.

Tästä pitäisi keskustella NYT laajasti, eikä vain hiljaisena alistua kenraalien mielikuville. Ne maksavat paljon jokaiselle ja siksi niihin pitäisi jokaisen ottaa kantaa. Kansliapäälliköiden asiakirja asiasta vaikenee.

3.Itsenäisyys.

Tätä sanaa asiakirja ei tunne. Sen sijaan asiakirja korostaa Suomen rakentavaa EU-politiikkaa. Suomeksi: Kansliapäälliköt ovat viemässä Suomea osaksi Macronin ja Merkelin suvereenia yhtenäisvaltiota.

Kun ajattelen Mahdollisuudet Suomelle -asiakirjaa määrittelemieni perusarvojen pohjalta, niin johtopäätös on synkeä. Itsenäisyys on kohta muisto vain. Valtapuolueet (SDP,Kepu ja Kokoomus) ovat kansliapäälliköiden kanssa viemässä Suomea osaksi suvereenia Eurooppaa. Tätä tosin ei sanota ääneen ja kielletään, mutta jokainen käytännön askel vie sinne.

Rauha on vaarassa, kun Suomi on valinnut hyökkäyspelotteen puolustusstategiakseen.Olemme eturintamassa. USA rahoittaa Helsingin hybridikeskusta (johon Suomen lainkäytännöllinen valta ei ulotu) ja harjoittelee jatkuvasti sotaa Suomen maaperällä. Olemme ajautuneet suurvaltojen maailmanpoliittisen shakkipelin pieneksi pelinappulaksi. Tilanne on pelottava. Tässä tilanteessa me nyt olemme hankkimassa järisyttävän kalliit monitoimihävittäjät, jotta hyökkäyspelotteemme Venäjää vastaan olisi mahdollisimman uskottava. Hankinta raunioittaa pahasti talouttamme ja vie jokaisen suomalaisen elämisen mahdollisuuksista siivun. Perusteena ainoastaan kenraaliemme mielikuvat. Tulevan eduskuntakauden vaikein päätös on, mitä tehdä kenraalien haluamille monitoimihävittäjille.

Luettelemistani perusarvoista siis sekä itsenäisyys että rauha ovat vaarassa. Entä itse elämä ?

Seuraavan eduskunnan aikana ei varmaan tapahdu mitään suurta muutosta, ellei sitten heti monitoimihävittäjien kaupan jälkeen tule vuoden 2008 tapainen talouslama. Silloin jokaiseen suomalaiseen sattuu – ja kipeästi. Luonnon muutosta emme varmaan juuri huomaakaan. Kuitenkin kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitäisi mennä ympäristö edelle. Jos katsomme eteenpäin vaikkapa 50 vuoden päähän, niin nyt pitäisi tehdä jotain konkreettista. Ja pitää ymmärtää että jokainen teko sattuu – siksi puolueet puhuvat mielellään vain prosenteista ja tekniikan muutoksista eli väistelevät väistämätöntä.

Väistämätöntä on kulutuksen vähentäminen eli esim. liikenteen vähentäminen.

Yksi ehdotus: tehdään pääkaupunkiseudusta maailman ensimmäinen käytännössä yksityisautoton metropoli. Tämä prosessi voisi alkaa vaikkapa niin, että ajoneuvovero perittäisiin korotettuna Helsingin, Espoon ja Vantaan asukkailta. Vero voisi olla vuonna 2020 3-kertainen, 2021 6-kertainen ja 2022 9-kertainen nykytasosta.

Helsingissä ollaan miettimässä myös uusien asuntojen velvoiteparkkipaikkojen rakentamisesta luopumista. Maailman lähes täysin yksityisautoton metropoli voisi näyttää maailmalle suuntaa mihin on syytä mennä. Tämä antaisi elämälle toivoa. Maailma voisi olla vielä 50 vuoden kuluttuakin kaunis.

”HERÄTYS SUOMI ! Vaikeat päätökset odottavat.” Näin valtioneuvosto viestitti. Toivottavasti otamme viestin vastaan – ja mietimme itse mitä haluamme.

Voi tätä ihmisen hulluutta !

Donald Trump julisti elokuussa 2018 USA:n perustavan avaruusjoukot hallitsemaan avaruutta. Myös Kiina ja Venäjä tavoittelevat samaa. Ilmeisesti myös EU on liitymässä joukkoon.

Yle uutisoi 23.1.2019:

EU-komissaari Elżbieta Bieńkowska ehdottaa, että Euroopan Unionin tulisi perustaa omat avaruusjoukkonsa.”Meidän pitää luoda eurooppalainen avaruusarmeija keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä”.

Vielä tästä ei ole päätöstä, mutta kun komissaari ehdottaa, niin pitkällä ollaan.

Viime elokuussa Juha Sipilä ja Ranskan presidentti lupailivat rahaa Euroopan yhteiseen armeijaan:

”Ranska ja Suomi pyytävät nyt lisätoimia, jotta eurooppalaisilla olisi ensi vuosikymmeneen mennessä vahvempi yhteinen itsenäinen sotilaallinen torjuntavalmius. …Ranska ja Suomi edellyttävät seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten merkittävää panostusta Euroopan turvallisuuteen ja puolustukseen kunnianhimoisen ja kestävän rahoituksen avulla (Ranskan ja Suomen yhteinen julkilausuma Euroopan puolustuksesta 30.8.2018).

Eli siis ilmeisesti vastaisuudessa meidän verorahoillamme pystytetään myös avaruusarmeijaa. Voi tätä ihmisen hulluutta !

Tähtiliike osoittaa Suomelle suunnan

Minusta on tullut tänään 21.1. 2019 tähtiliikkeen kansanedustajaehdokas.

Tähtiliikkeen perustaja Paavo Väyrynen kiteyttää Tähtiliikkeen ohjelman näin:

”Tähtiliikkeen ehdokkaaksi asettuvien on sitouduttava puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta, tukemaan hallittua maahanmuuttopolitiikkaa, ponnistelemaan köyhyyden poistamiseksi sekä vahvistamaan maaseudun ja maakuntien elinvoimaa. Muissa asioissa ehdokkailla voi olla erilaisia mielipiteitä.

Siis neljä periaatetta. Muuten voi olla mitä mieltä tahansa. Ja minähän olen. Minun mielipiteistäni ei kannata syyllistä ketään muuta, ei myöskään Paavoa. Minulla on Paavon ylläoleva lupa mielipiteisiini. Kuten kaikille muillakin. Tähtiliikettä yhdistää vain nuo neljä periaatetta. Joskus ensimmäinen periaate on jaettu kahtia eli itsenäisyys ja puolueettomuus erillisiksi, jolloin periaatteita on viisi Ne ovat selkeää tahtopolitiikkaa eikä vain tyhjiä mielikuvia kuten Liike Nyt -ryhmittymällä.

Hyväksyn nuo neljä periaatetta. Ilomielin. Tärkein niistä on mielestäni ensimmäinen.

Itsenäisyys merkitsee yhteistyötä, ei eristäytymistä eikä alistumista muiden vallan alle. Itsenäisyys on kansojen tasa-arvoa.

Tähtiliike on selkeä vaihtoehto vaihtoehdottomalta vaikuttavassa mielipideilmastossamme. Minun ajatteluni on yksi vaihtoehto tähtiliikkeen sisällä.

Paavo on ennustanut että kevään eduskuntavaaleissa tähtiliike saa kansanedustajan jokaisesta vaalipiiristä ja on neljän vuoden kuluttua Suomen suurin puolue. Tuntuuko utopistiselta?

Mutta. Harva Kokoomuksen, Kepun tai Sdp:n kannattaja tajuaa mitä heidän äänellään ollaan tekemässä. Valistusta tarvitaan.

Suomen valtapuolueet (Kokoomus, SDP ja Keskusta) ovat yhtä samaa mössöä, joka elää todellisuudelle vieraassa fantasiamaailmassa. Mössöpuolueet eivät myönnä että ovat mukana lopettamassa Suomen itsenäisyyttä, mutta sitä he ovat koko ajan tekemässä. Prosessi etenee pikkuhiljaa hivuttaen, kunnes tulee seinä vastaan ja ei voi enää peräytyä. Saksan demareiden pomo on sanonut, että seinä on vastassa 2025, jolloin euroalueesta on tarkoitus tehdä suvereeni valtio. Ranskan presidentti ei ole tarkkaa vuotta ilmoittanut, mutta tavoitteen selkeästi. Suomen mössöpuolueet ovat hiljaa ja mukautuvat. Fantasiamaailmassa eläminen on vaarallista – sen tiedämme historiasta.

Kun kaksi omissa fantasiamaailmoissaan elänyttä maailmanvalloitusta haaveilevaa kahjoa, Stalin ja Hitler, tekivät hyökkäämättömyyssopimuksen (Ribbentorp – sopimus 23.8.1939) syntyi Talvisota (30.11.1939 -13.3.1940), jossa suomalaiset puolustivat urheasti itsenäisyyttään tsaarin armeijan kenraaliluutnantti Mannerheimin johdolla. Mannerheim julisti heti sodan alkaessa päiväkäskyssään 1.12.1939: ”Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös”. Vuoden 1918 sodassa Mannerheim taisteli tsaarin vallan puolesta kommunismia eli bolshevikkista roskajoukkoa vastaan. Talvisodassa kommunistista fantasia yrittivät levittää Stalin ja Otto-Wille Kuusinen eli sama taistelupari (Mannerheim-Kuusinen) oli jälleen vastakkain kuin reilut 20 vuotta aiemmin. Kumpikin oman fantasiansa puolesta. Jatkosota syttyi 25.6.1941 kun Suomi antautui Hitlerin käsikassaraksi. Kahden kahjon maailmanvalloitusfantasiat olivat vaarallisia – myös myötäjuoksijoille. Siitä kertovat hautausmaidemme sankarivainajahautojen rivistöt.

Myös muut fantasiat ovat vaarallisia, varsinkin ekokriisin oloissa. Yhtä mössöä olevien Suomen valtapuolueiden fantasiat ikuisesta taloudellisesta kasvusta, aseellisen voiman autuudesta sekä EU:n pyrkimys kansallisvaltioden tuhoamisen siunauksellisuudesta ovat vaarallisia – meille itsellemme ja muille.

Pyrin purkamaan fantasioita ja katsomaan elämäämme realistisesti. Ajattelen suuria asioita. Olen surullinen kun eduskuntavaaleissa on tähän mennessä puhuttu vain melko tyhjänpäiväisiä pieniä asioita yrittäen luoda jotain eroa yhteisen mössön puolueiden (Kokoomus, SDP ja Keskustapuolue) välille. Jos näin tehdään, niin ihmisiltä pimitetään tärkeät asiat. Minun mielestäni.

Paavo on ajatellut suuria asioita ja kirjoitti jo aikoja sitten kirjassaan Yhteinen tehtävämme (Otava 1977 s. 162): ”Ihmiskunnan on perustavanlaatuisesti muututtava – tai se tuhoutuu”.

Sitä pohdin. Miten muututtuva ? Ja miten muutos tapahtuu ?

Lähtökohtana pitää olla se, mitä tapahtuu todella. On myös luotava välineet, joilla voi puuttua suuriin asioihin. Siksi olen tehnyt kansalaisaloitteen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3721 Sen tarkoituksena on saattaaa suuret investoinnit ympäristöarvointiin. Jokaista suurta hanketta on katseltava myös ympäristön kannalta – ei vain taloudellisin laskelmin.

Ajatuksiini voi tutustua sivustollani www.rauhanmaa.net. Myöhemmin rakennan tuolle sivustolle yksityiskohtaisen vaaliohjelman. Se on minun omani, josta ei vastaa kukaan muu ja jota en ole kenelläkään hyväksyttänyt.

Suomi on nyt kuin juna, joka on mennyt väärälle raiteelle. Haluan junan oikealle raiteelle, meille kaikille parempaa elämää tuottavalle raiteelle.

Annamme nyt vain mammonan hallita. Siitä ei hyvää seuraa.

Kun kansanedustajaehdokkuuteni varmistui, lähetin tyttärilleni viestin: ”Onnitteluja vastaanotetaan. Minusta tulee kansanedustajaehdokas. Tulee julkiseksi maanantaina. Demokratia kiittää ”.

Ajattelen monista asioista eri tavalla kuin yleensä. Ehkä olen pöhkö. Ehkä. Toisinajattelu on kuitenkin toivottavasti sallittua. Ainakin olen vilpitön. Toivottavasti demokratia kiittää.

Ryöstö – voisimmeko kuitenkin miettiä hitusen puolustusta ?

Anteeksi. Ryöstö on vahva sana. Se viittaa rikoslain määrittelemään vakavaan rikokseen. Sitä en tarkoita. Tarkoitan tunnetta ja laillista tekoa, jonka kohteeksi pelkään joutuvani – ihan samoin kuin kaikki suomalaiset. Meiltä ollaan viemässä hurja määrä rahaa heppoisin perustein – perusteena vain fantasia, jota ei edes tohdita sanoa suoraan. Tarkoitan Suomen kenraalien halua ostaa 64 monitoimihävittäjää, jotka kenraalien mielikuvissa suojaavat meidät Venäjän hyökkäykseltä. Mielikuva on järisyttävän kallis.

Menneisyydestä. Puolustusministeriön ohjelmajohtaja Lauri Puranen toteaa: ”Päätökseen hankkia juuri 64 Hornet-hävittäjää päädyttiin perusteellisen valintaprosessin kautta vuonna 1992 (blogi 18.12.2018).” Valintaprosessin perusteellisuuden voi kyseenalaistaa. Valinta tehtiin salaisesti – sotilaat miettivät keskenään ja puolustusministeri junaili päätöksen niin, että vain muutama muu ministeri tiesi, mikä kone ollaan ostamassa. Kansanedustajista ei tiennyt kukaan. Valintaprosessin aikana oli mahdotonta käydä turvallisuuspoliittista keskustelua, kun kukaan ei tiennyt hankkeesta paljon mitään ennenkuin päätös oli jo tehty. Vuoden 1992 päätösprosessia voinee kutsua sotilasdemokratiaksi. Sotilaat päättivät asian salaisesti ja siunauttivat sen poliittisilla päättäjillä. Muutamaa vuotta myöhemmin tultuaan valtiovarainministeriksi Sauli Niinistö kauhistui kustannuksia ja mietti, voisiko tilattua konemäärää pienentää, mikä oli mahdotonta, kun päätös oli jo tehty (Ervasti-Laakso: Karhun naapurista Natoon WSOY 2001, s.40).

Nyt salainen päätöksenteko ei onnistu, mutta päätösvallan sotilaat haluavat pitää itsellään. Kun Suomen talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja professori Roope Uusitalo ehdotti että jospa ostettaisiinkin vain 47 hävittäjää, niin puolustusministeri Jussi Niinistö totesi:

”– Professori Uusitalo tekee itsestään pellen, kun ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ymmärrä. En minäkään ota kantaa taloustieteen teoreemiin, kun ei ole kompetenssia.” Jussi Niinistö pitää varoittavana esimerkkinä Kanadaa, jossa sotilaat eivät saaneet tahtoaan läpi. Syy: ” poliitikot on päästetty sössimään tällainen arvokas prosessi” (verkkouutiset 17.12.2018).

Jussi Niinistö esittää ikäänkuin olisi vain yksi vaihtoehto: 64 huippuunsa kehitettyä monitoimihävittäjää. Jussi Niinistön ajatusmaailmaa kuvannee hänen kiinnostuksen kohteensa. Hän on kirjoittanut kirjan 1930-luvulla Suomen demokratian kumoamista yrittäneestä IKL:n Paavo Susitaipaleesta, joka kutsui itseään fasistiksi. Toisessa kirjassaan hän käsittelee sisällissodan jälkeisiä heimosotia, joiden tarkoituksena oli luoda Suursuomi. Tällaisen ajatusmaailman pohjalta nyt johdetaan monitoimihävittäjien hankintaprosessia. Ja jos joku uskaltaa kysellä perusteita, hänet Jussi Niinistö leimaa pelleksi.

Siis meidän pitäisi edelleen elää sotilasdemokratiassa, jossa sotilaat päättävät ja kansa vain maksaa. Sotilaiden (tai ainakin johtavien kenraalien) kanta lienee selvä:

  1. uudet monitoimihävittäjät tarvitaan
  2. hävittäjiä pitää olla vähintään 64
  3. hävittäjät hankitaan USA:sta.

Jo monitoimihävittäjien hankinnan esiselvityksessä todettiin, että kehittyneimmät hävittäjät tehdään USA:ssa, ja sen jälkeen on monta kertaa korostettu että hankinnassa mennään suorituskyky edellä. Ja kun vielä nykyinen puolustusvoimain komentaja ja moni muukin kenraali on ollut pitkään sotilasopissa USA:ssa, niin sotilaiden valinta lienee selvä.

Kun sotilaat puolustavat meille tavallisille kansalaisille 64 koneen määrää, niin he vetoavat maamme laajuuteen, ikäänkuin tulevassa sodassa hävittäjät taistelisivat vihollista eli venäläisiä hävittäjiä vastaan Suomen ilmatilassa koko Suomen alueella. Viimeksi tällainen hävittäjät vastaan hävittäjät taistelu käytiin vuonna 1982 Falklandin sodassa. Nyt siis kenraalit sanovat varustautuvansa samanlaiseen taisteluun Suomen ilmatilassa venäläisiä vastaan. Samoin perusteli 19.1.2019 Jussi Niinistö hävittäjämäärää TV1:n ykkösaamussa. Perustelu on heppoinen ja harhaanjohtava. Missään maapallolla tämmöistä hävittäjä vastaan hävittäjä -taistelua ei ole käyty vuosikymmeniin. Myöskään monitoimihävittäjiin ajateltu aseistus ei tähtää Suomen alueella tapahtuvaan puolustukseen Todellisuudessa tavoitteena on taistelu Venäjän ilmatilassa eli puolustuksellinen hyökkäys. Tämän hyökkäyspelotteen ajatellaan estävän sodan. Siksi sotilaat harjoittelevat ilmatankkauksia ja hankkivat ilmasta maahan ammuttavia pitkän kantaman ohjuksia. Tällaisia taitoja ja ohjuksia ei tarvita jos operoidaan Suomen alueella. Ja venäläiset tietävät että he ovat kohde.

Olemme lännen etuvartioasema, joka valmistautuu taistelemaan Venäjän ilmatilassa. Olemme asemoineet itsemme suurvaltojen shakkipelissä pieneksi moukaksi, jota USA ohjaa. Tätä ohjaussuhdetta toteutetaan keväällä 2019 Lapissa, kun Bold Quest -sotaharjoituksessa amerikkalaisten johdossa on myös 700 suomalaista osana kansainvälistä joukkoa. Amerikan sotakoneessa on 2,15 miljoonaa hyvin palkattua palkkasotilasta, joita ohjeistaa 732 079 puolustusministeriön työntekijää. Tähän maailman mahtavimman sotakoneen osaksi armeijaamme ollaan hyvää vauhtia sopeuttamassa. Näin on, vaikka tätä prosessia pyrkivät johtavat poliitikkomme parhaan kykynsä mukaan vähättelemään. He ovat täysin kenraalien talutusnuorassa ja toistavat heidän kantojaan ilman kritiikkiä, esim. Juha Sipilä:”Ennaltaehkäisevän puolustuskyvyn ylläpitäminen, ilmavalvonta ja ilmapuolustus koko Suomen laajalla alueella edellyttää vähintään nykyistä määrää, 64 hävittäjää”. Sipilä ei kerro että monitoimihävittäjät ovat hyökkäysaseita. Torjuntahävittäjiä emme ole hankkimassa, vaan paljon hienompaa ja kalliimpaa.

Voisimmekohan kuitenkin hitusen miettiä mitä olemme tekemässä ?

Armeijan sisällä on ollut esillä myös vaihtoehtoinen eversti Ahti Lapin esitys (Ilmatorjunta-lehti 3/2015):

  1. Emme hanki lainkaan monitoimihävittäjiä, vaan ainoastaan yhden laivueen torjuntahävittäjiä rauhan ajan tunnistustehtäviin ja sodan ajan hävittäjätorjuntaan
  2. Hankitaan ilmatorjunta-asejärjestelmiä strategisten kohteiden suojaamiseksi ja taistelujoukkojen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi ilma- ja ohjusuhkaa vastaan
  3. Hankitaan korkea- ja ohjustorjuntakykyinen pitkän kantaman ohjusjärjestelmä pääkaupungin suojaamiseksi myös taktillisten ballististen ohjusten uhkaa vastaan.
  4. Toteutetaan riskialttiit lentotiedustelu- ja tulenjohtotehtävät miehittämättömillä koneilla
  5. Korvataan monitoimihävittäjien hyökkäyskyky maasta maahan -aseilla, tykistöohjuksilla ja -raketeilla sekä risteily- ja meritorjuntaohjuksilla.

Toivon, että jokainen etsisi käsiinsä evesti Ahti Lapin esityksen ja miettisi hieman.

Eversti Lapin vaihtoehto on puolustuksellinen, ja pysymme omassa maassamme. Ja jos haluamme hyökätä, niin sekin tapahtuu omalta alueelta (kohta 5). Eversti Lappi teki esityksensä kritisoidessaan monitoimihävittäjähankinnan vaihtoehdotonta esiselvitystä. Miksi johtavat sotilaat eivät ottaneet Lapin esitystä tutkittavakseen, vaikka se on halvempi kuin monitoimihävittäjät ja venäläiset eivät varmaan koe sitä niin uhkaavaksi kuin hyökkäykselliset monitoimihävittäjät. Ilmeisesti syynä on armeijan sisäinen aselajikateus. Jo hävittäjähankinnan esiselvitystä johti ilmavoimien komentaja (evp), joka nyt puolustusministeriön ohjelmajohtajana johtaa hävittäjähanketta. Myös nykyinen armeijan komentaja on entinen ilmavoimien komentaja. Luottamusta ilmavoimien johdon harkintakykyyn ei lisää, kun nykyistä ilmavoimien komentaja Sampo Eskelistä ja hänen alaistaan epäillään sotilasrikoksista. Tämänkaltaisten ihmisten kehittelemien fantasioiden perusteella meidän pitäisi nyt antaa heille tajuton summa rahaa kuvitteelliseen turvallisuuteen.

Vaihtoehtoista hankintaa esittänyt eversti Lappi on toiminut ilmatorjuntajoukkojen tarkastajana eli ilmapuolustusjoukkojen komentajana. Eversti Lapin esitys on hankintahinnaltaan ja myös elinkaarikustannuksiltaan halvempi kuin monitoimihävittäjät. Ja myös ilmastoystävällisempi.

Sodat eivät syty ilman syytä

Vuonna 1914 alkaneesta ensimmäisestä maailmansodasta Suomi oli pitkään käytännöllisesti aseettomana ja pasifistisena ulkona, kunnes vuonna 1918 suomalaiset ryhtyivät sotimaan keskenään. Sisällissodan alkutahdit antoi ministerivaltiosihteeri ja entinen tsaarin armeijan sotilas Carl Enckell, joka säilyttääkseen perinteisen yhteiskuntajärjestyksen usutti heinäkuussa 1917 venäläiset hajottamaan Suomen laillisesti valitun eduskunnan. Sisällissodan syy oli Venäjän pyrkimys yhtenäisyyteen ja kiista yhteiskuntajärjestyksestä.

Osana toista maailmansotaa Venäjä hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen. Syynä olivat venäläisten maailmanvallankumouspyrkimys ja sopimus Hitlerin Saksan kanssa. Suomalaiset taistelivat urheasti itsenäisyydestään muutaman kuukauden kestäneessä Talvisodassa, kunnes hyökkäsimme Venäjälle saksalaisten rinnalla 25.6.1941 alkaneessa Jatkosodassa. Jatkosodan syy oli ajautuminen Saksan rinnalle maailmansodan isossa kuvassa. Olimme Hitlerin Saksan kilttejä myötäjuoksijota.

Jokaisella sodalla on jokin syy. Siis kysyn arvon puolustusministeri Jussi Niinistöltä:

-Mikä syy saisi Venäjän hyökkäämään Suomeen ?

Mielestäni puolustusministeri Jussi Niinistö rakentaa parhaillaan syytä venäläisten hyökkäykselle hyväksymällä Lappiin kevääksi 2019 amerikkalaisten johtaman Bold Quest -sotaharjoituksen, jossa rakennetaan sotaa varten jotakin infrastruktuuria. Kertovatkohan amerikkalaiset Suomen armeijalle mitä he alueellemme rakentavat ? Ehkä, ehkä eivät? Me tavalliset kansalaiset – ja venäläiset – voimme vain kuvitella. Ja kuvitelmista voi syntyä ihan oikea hyökkäys. Puolustusministeri Jussi Niinistö on vaarallinen mies meille itsellemme. Hän rakentaa syytä venäläisten hyökkäykselle.

Elämmekö edelleen sotilasdemokratiassa ?

Sotilaat ovat keskenään päättäneet että Suomen puolustus rakennetaan hyökkäyspelotteelle. Siksi he haluavat, että hankimme 64 huippumodernia monitoimihävittäjää, jotka voivat ilmasta ampua ohjuksia 350 km päähän ja kykenevät ilmatankkauksiin. Moskovalaiset, pelätkää! Oman alueemme puolustamiseen emme tarvitse ilmasta ammuttavia hyökkäysohjuksia. Valmistaudumme hyökkäykseen toivoen, ettei meidän koskaan tarvitsisi hyökätä. Ja kun valmistaudumme hyökkäykseen, niin Venäjällä on syy pelätä että me todella hyökkäämme. Tuskin he pelkäävät että me yksin hyökkäämme, mutta kumppaneiden kanssa kuten tapahtui kesällä 1941.

Toinen vaihtoehto on, ettemme rakenna puolustustamme hyökkäyspelotteelle vaan vahvaan omaan puolustukseen ilman hyökkäyspelotetta.(Eversti Ahti Lapin vaihtoehto). Tämä on iso strateginen valinta, jota sotilailla omassa keskuudessaan ei ole oikeutta tehdä. Mutta niin he nyt ovat tehneet. Ja typerästi ovat tehneet. Teemme itsemme tarkoituksella Venäjän viholliseksi.

Hyökkäyspelotteella on maailman mahtavimman armeijan vahva tuki. Suomen ja Ruotsin puolustusministerit allekirjoittivat Washingonissa 8.5.2018 julistuksen sotilasyhteistyön tiivistämisestä USA:n kanssa ja saivat upeimman mahdollisen vastaanoton: kaikkein korkea-arvoisin sotilasparaati,19 kunnialaukausta, sotilassoittokunta ja joukkojen tarkastus. USA:n puolustusministeri Mattis totesi:”Viemme sotilasyhteistyömme seuraavalle tasolle”(yle 9.5.2018). Yhtä komea seremonia oli puolustusministeri Mattiksen aikana järjestetty vain kerran aiemmin. Tavalliset kansanedustajat saivat tietää USA:n kanssa tehtävän sotilasyhteistyön siirtymisestä uudelle tasolle vasta vierailun jälkeen. Meille tavallisille kansalaisille ei tietenkään annettu mahdollisuutta edes keskustella haluammeko, että sotilasyhteistyömme USA:n kanssa kohotetaan uudelle tasolle. Meille kerrotaan jälkikäteen jotain siitä, mitä on jo päätetty. Mitä tämä uusi taso tarkoittaa amerikkalaisen mielestä, emme tiedä.

Venäjällä Suomen ottama askel kyllä huomattiin. Puolustusministeri Shoigu totesi: ”Korostan, että sellaiset läntisten kolleegojemme ottamat askeleet johtavat olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin”(Yle 25.7.2018). Seuraaavana päivänä Suomen puolustusministeriö virallisella tiedotteella yritti rauhoitella tilannetta ja totesi: ”Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä”. Vai niin. Kuka uskoo liittoutumattomuuteen vaikka se juridisesti onkin totta? Kun Hitlerin Saksa kesällä 1941 hyökkäsi Venäjälle, niin Suomi seurasi perässä, vaikka mitään juridista sopimusta ei ollut ja väitimme käyvämme erillissotaa. Nyt tilanne on ihan sama USAn kanssa. Taas keväällä harjoitellaan USAn johdolla Lapissa. Me marssimme yhtäjalkaa USAn kanssa. Tämä on tosi elämän totuus – ei teoreettinen sotilaallinen liittoutumattomuus. Kyllä venäläiset tämän tajuavat ja suhtautuvat meihin sen mukaisesti sotilaspoliittisissa ajatuksissaan. Meillä on rooli sekä USA:n että Venäjän salaisissa sotilaspoliittisissa laskelmissa. Sipilän hallituksen aikana tehtyjen liikkeiden johdosta tästä roolista on tullut pelottava. En tietenkään tiedä suurvaltojen sotilaspoliittisia laskelmia, mutta melko varmaa se minusta on.

Olemme hyvää vauhtia tekemässä Venäjän rajastamme kuoleman rajaa. Ja sitten olemme siitä vielä valmiit maksamaan itseämme kipeäksi. Voi pyhä yksinkertaisuus ! Ja rahat saa USA:n sotateollisuus kenraalien tahdon toteutuessa. Voi meitä raukkoja!

Ymmärtääkseni suurvalta ei koskaan katsele reagoimatta itseensä kohdistettuja vihamielisiä hankkeita. Ei USA, ei Kiina eikä Venäjä.

Esitän että kansa eli tulevat kansanedustajat ottavat vallan sotilailta omiin käsiinsä, keskeyttävät hyökkäyksellisten monitoimihävittäjien hankevalmistelun ja edellyttävät puolustuksellisen strategian selvittämistä. Demokratiassa kansalla on oikeus itse päättää millaisille periaatteille puolustus rakennetaan.

Miten meitä hämätään ?

Valtapuolueet ovat marssineet kiltisti kenraalien ohjauksessa ilman omia ajatuksia. Ne eivät tohdi edes kertoa kuinka kalliita hävittäjät ovat, vaan hämäävät. Tästä esimerkkinä vaikkapa kansanedustaja Simon Elo, joka kirjoittaa hävittäjähankinnoista 23.12.2018 blogissaan:

”Hallituksen ja sinisten päättämän viisaan politiikan seurauksena hävittäjien hankinta  rahoitetaan ylimääräisellä rahoituksella – joko velaksi tai valtiontalouden ylijäämästä lähes vuosikymmenen aikana.” Ja jatkaa:

”Hävittäjiin tarkoitettua rahoitusta ei oteta hyvinvointivaltion menoista, ei koulutuksesta, ei eläkkeistä eikä terveydenhuollosta. Kyseessä on strateginen hankinta, joka ei ole vastakkain tai vaihtoehtoinen muille valtion velvollisuuksille.”

Siis. Kun kyseessä on strateginen hankinta, niin rahat tulevat taivaasta. Niinkö? Simon Elo varmaan tietää, että rahat eivät tule taivaasta, vaan ne otetaan jokaisen suomalaisen lompakosta – ihan oikeasti, joko veroina tai supistamalla hyvinvointivaltion palveluita, koulutuksesta, eläkkeistä tai terveydenhuollosta. Ei toki samalla sekunnilla kun rahat sotateollisuudelle vilahtavat, vaan ensin otetaan velkaa, josta maksetaan korkoa. Tätä olen kutsunut tavallisten suomalaisten ihmisen varojen ryöstöksi. Simon Elo ei vain suostu sanomaan asiaa suoraan. Hän vain hämää pyrkiessään vallan tikapuita ylöspäin. Jotkut sanoisivat tätä hämäämistä valehteluksi.

Kun Li Andersson kirjoitti asiallista tekstiä hävittäjähankinnan hinnasta (blogi 20.12.2018), niin Simon Elo kommentoi: ”Pölhöpopulistinen heitto”. Elämme ilmeisesti paitsi totuuden ajan, niin myös asiallisen keskustelun jälkeistä aikaa.  Ensin hämätään ja sitten haukutaan.

Talousviisas Juhana Vartiainen kirjoittaa 6.1.2019 blogissaan:”Julkistalouden tilanne heikkenee ensi vuosikymmenellä kuitenkin todennäköisesti merkittävästi, väestön ikääntymisen vuoksi.”

Hän jatkaa huolestuneena: ”Puolueiden puheissa vilisee jo valtavia uusia menosatsauksia, ja jonkinlaista yksimielisyyttä vallitsee kalliista hävittäjähankinnoista.”  Ja ehdottaa:” kaikkien kannattaa miettiä jo nyt “säästölistoja”, vaikka kuinka eläisimme korkeasuhdannetta”.

”Sanotaan talouden tosiasiat suoraan”, kirjoittaa Juhana Vartiainen. Monitoimihävittäjien hankinta on mahdottomuus, jos toteutetaan Vartiaisen toive ”julkistaloutta on hoidettava kurinalaisesti ja kustannuksia karsien”(Vartiaisen ohje tulevalle eduskuntakaudelle).

Toivottavasti eduskuntaan ei enää valita Simon Elon kaltaisia hämääjiä. He ovat vaarallisia sekä turvallisuudellemme että taloudellemme. Kun kenraalien esitykselle kysyy perusteita, niin puolustusministeri nimittää ”pelleksi” ja hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ”pölhöpopulistiseksi heitoksi”. Onnetonta.

Monitoimihävittäjiä turvallisempi ja halvempi vaihtoehto 

Runoilija Paavo Haavikko (1931-2008) kirjoitti aikoinaan viisaan lauseen:”Suurin voitto sodankäynnissä on pysyä siitä erillään.” Voisiko tämä viisaus olla Suomen puolustuspolitiikan peruste?

Nyt menettelemme ihan toisin ja olemme valmiita sotkeutumaan vaikka minkälaisiin konflikteihin.Viime elokuussa Ranskan presidentti Macronin vieraillessa Suomessa Sipilä lupasi että osallistumme Ranskan johtamiin Afrikkaan suuntautuviin interventiojoukkoihin. Ruotsi kieltäytyi mutta Juha Sipilä ei. Eli pelätkää Afrikan diktaattorit – kohta Suomi-pojat ovat kimpussanne !

Toisinkin voisimme tehdä. Ja toisin olisi järkevää tehdä eli keskittyä itseemme ja omaan puolustukseemme. Uskon että tavalliselle suomalaiselle olisi parasta toteuttaa Paavo Haavikon lause ja hylätä Juha Sipilän ja kenraalien fantasiat. Meille tavallisille ihmisille riittää, että puolustamme itse itseämme emmekä anna kenelläkään syytä hyökätä kimppuumme. Kenraalit ja Juha Sipilä elävät ihan eri maailmassa.

Asemamme on erittäin turvallinen jos rakennamme puolustuksemme eversti Ahti Lapin suuntaviivojen mukaan ja pyrimme pysymään erillään kaikesta sodankäynnistä.

Meidän sisimpäämme on vuosien kuluessa taottu vahva usko: ryssä hyökkää heti kun tilaisuus tulee. Me pelkäämme naapurissa olevaa suurvaltaa. Ja onhan ryssä aiemmin pettänyt. Vuonna 1932 Neuvostoliiton ja Suomen hyökkäämättömyys oli pelkkä paperi kun Stalin päätti hyökätä 1939. Usko venäläisten imperialistiseen valloitushaluun on kuin vahva muuri, joka määrittää kaiken turvallisuuspolitiikkaamme.

Samanlainen muuri on myös venäläisten kenraalien tajunnassa. Heille suuri isänmaallinen sota (1941-1945) ja sen 900 päivän Leningradin (Pietarin) piiritys nälkäuhreineen on sellainen mielen muuri, joka varmaan oikeuttaa minkälaisiin tekoihin takansa, jos he kokevat itsensä uhatuksi. Hitler ja pieni Suomi siinä rinnalla yrittivät tuhota Venäjää vajaat 80 vuotta sitten. Eli ihan äsken. Ja ihan lähellä. Kyllä sen venäläiset muistavat. Heitä on uhattu ja uhataan.

Uskoakseni venäläiset kokevat turvakseen vain kaksi asiaa: Jumalan ja aseet. ”Venäjän presidentti Vlamir Putin on Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin mielestä Jumalan ihme. Valtaosa venäläisistä on samaa mieltä. (Jukka Korpela: Länisimaisen yhteiskunnan juurilla s.15). Ortodoksinen usko ja valtion etu ovat nykyvenäjällä kietoutuneet yhteen, ihan kuin tsaarin Venäjällä.

Kun äärinationalistit helmikuussa 2014 ottivat väkivaltaisesti vallan Ukrainassa vapaissa vaaleilla valitulta presidentiltä USA:n ja EU:n yllyttäessä, niin venäläiset kokivat sen hyökkäykseksi koko venäläistä maailmaa vastaan. Tässä Venäjän kokemassa hyökkäyksessä suomalaiset ovat osallisia ja yritämme pakotteilla vahingoittaa Venäjän taloutta. Suomen ja Venäjän välillä on pieni kauppasota, jossa kärsijänä ovat varsinkin Suomen maatalous. On jotenkin ihmeellistä että Suomen maanviljelijat ovat kuuliaisia Sipilän hallitukselle, vaikka Sipilä tietoisesti rankaisee maataloutta. Sipilälle on maanviljelijöitä ja kansallista etua tärkeämpää vahingoittaa Venäjää yhteisessä EU rintamassa. Kummallista. Olemme Venäjän vihollisia omasta halustamme vahingoittaen itseämme.

Suomalaisten kenraalien johdolla pelkäämme agressiivista ja valloitushaluista Venäjää. Venäjä puolestaan pitää Suomea osana agressiivista hyökkäysrintamaa, joka uhkaa Venäjän turvallisuutta. Kummankin maan kenraaleilla on sama vastaus uhkiin: hyökkäyspelote. Kummankin mielen muurit tuntuvat järkähtämättömiltä. Tilanne on herkkä varsinkin Jussi Niinistön viime toukokuun USA:n matkan jälkeen. Venäjän puolustusministeri Shoigu tuolloin totesi Niinistön matkan tulosten johtavan: ”olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin”.

Onko mitään tehtävissä turvallisuusjärjestelmän ja luottamuksen palauttamiseksi eli sodan estämiseksi? Helppo tapa olisi Venäjän talouden vahingoittamispyrkimyksen lopettaminen. Emme kaipaa välillemme kauppasotaa. Sen lopettaminen olisi kansallisen ja erityisesti maataloutemme etu. Mutta sitä Juha Sipilä ei tee, sillä hän on luovuttanut päätösvallan EU:lle. Ja ihmiset kuvittelevat, että Ukrainan kriisin ainoa syyllinen on agressiivinen Venäjä. Syyllisiä on muitakin.

Tätä Suomen ja Venäjän kenraaleiden mielen muuria tuskin voimme ylittää ellemme tee jotain yllättävää. Minulla on hassulta tuntuva ehdotus: Rakentakaamme Venäjän rajalle vahva panssarimuuri yhdessä venäläisten kanssa. Irtautukaamme miinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja antakaamme sotateollisuutemme kehittää kaikkia muitakin härveleitä, joilla voimme muurin voimaa vahvistaa. Muuri ei uhkaa ketään vaan ainoastaan suojelee. Muuri suojelee Suomea Venäjän hyökkäykseltä ja Venäjää USA:n tai EU:n hyökkäykseltä Suomen kautta (tai fasistien hyökkäykseltä, kuten venäläiset asian ilmaisevat). Jos vielä päätämme että Suomen alueella saavat harjoitella sotaa vain omat joukot sekä irtaudumme USA:n kanssa sopimastamme isäntämaasopimuksesta ja sitoumuksista Euroopan yhteiseen armeijaan, niin Suomi irrottautuu suurvaltasotia koskevista vaarallisista spekulaatioista Kekkosen viisaan opetuksen mukaisesti. Venäläisten hyökkäys ei olisi helppoa kun vastassa olisi yhtenäinen puolustuskykyinen kansa ja vielä yhdessä venäläisten kanssa tehty suojamuuri. Fyysinen muuri murtaisi kummankin maan kenraalien mielen fantasioiden muurit ja loisi yhteyden, joka rauhoittaisi koko tämän maailmankolkan, uskon.

Kysyn arvon puolustusministeriltä:

Miksi Venäjä tuollaisessa tilanteessa hyökkäisi Suomen ? Mikä olisi syy ?

Muuria/vahvaa aitaa rajalle on myös vakavasti harkittu, kun on pelätty venäläisten villisikojen levittävän tänne afrikkalaista sikaruttoa. Hankkeesta on toistaisesti luovuttu osin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Muuri ihmisten ja valtion suojaksi tuntuu absurdilta ajatuksesta, mutta miettikäämme hetken:

-Muuri on halvempi kuin järisyttävän kalliit hävittäjät

-Muuri ei vaadi ylläpitokustannuksia kuin nimeksi. Hävittäjät vaativat satoja miljoonia ylläpitoonkin vuosikausia.

-Muuriin sijoitettu rahaa kiertää omassa kansantaloudessa ja työllistää, kun hävittäjämiljardit häipyvät toisen valtion sotateollisuudelle.

-Muuri ei hyökkää vain ainoastaan suojelee – sekä Suomea että Venäjää.

-Muuri ei uhkaa Venäjää kuten hävittäjät.

-Muuri estää myös siviilien rajanyritykset toisin kuin hävittäjät (Neuvostoliiton romahtaessa 1990-luvun alussa Suomen johto valmistautui väkivalloin estämään venäläisten siviilien rajanylitykset)

-Muuri ei sido Suomea teknisesti minkään ulkovallan talutusnuoraan kuten hävittäjät.

-Muuri pitää päätösvallan omissa käsissämme päinvastoin kun hävittäjät, jotka luovuttavat päätösvallan muille (tosiasiallisesti, ei muodollisesti). Vuonna 1941 muut päättivät, että me hyökkäämme Venäjälle. Olimme silloin ajaneet itsemme pakkotilanteeseen. Samaa ei kannata tehdä uudestaan.

-Muuri ei kiihdytä ilmastonmuutosta toisin kuten hävittäjät.

-Muuri tuo rauhan rajoillemme päinvastoin kuin hävittäjät, jotka lietsovat epäluuloa ja sotaa.

Jos ajattelemme omaa turvallisuuttamme, niin en keksi yhtään syytä miksi meidän pitäisi hankkia järisyttävän kalliit, talouttamme horjuttavat, ilmastonmuutosta kiihdyttävät, Venäjän sotavalmistelua ylläpitävät ja USA:n sotateollisuutta rahoittavat hävittäjät kun vaihtoehtona on puolustuksellinen vaihtoehto.

En halua että minun rahojani ryöstetään puolustusministeri Niinistön ja kenraalien vaarallisten fantasioiden takia. Maailmaa voi tarkastella myös faktojen kautta. Jussi Niinistö on sanonut, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi vasta kun monitoimihävittäjiä olisi 100 – siis se olisi se hyökkäysvoiman määrä, jota Venäjä pelkäisi. Mitä enemmän hyökkäysvoimaa, sitä turvallisempaa – on Jussi Niinistön fantasia, joka ei pidä paikkaansa. Sillä: mitä enemmän meillä on hyökkäysvoimaa – sitä suurempi riski on että Venäjä haluaa sen tuhota eli sitä turvattomampaa. Mutta.

Mitä suurempi ja mahtavampi on puolustuksellinen armeija ja vielä suojamuuri Venäjän ja Suomen välillä – sitä turvallisempaa. Muuri suojaa kumpaakin. Jos turvallisuutemme on Sinulle tärkeä, niin ota yhteyttä ja pidetään Hämeenlinnassa ”Me haluamme MUURIN, emme hävittäjiä” -kansanliikkeen perustamiskokous. Tämä ei ole vitsi vaan turvalllisuuspoliittinen aloite. Ja jos joku raharikas haluaa sijoittaa turvallisuuteen, niin tervetuloa. Olen vain reservin yliluutnantti ja ihan tavallinen suomalainen joka haluaa elää rauhassa ilman sodan pelkoa. Ennen kuin luovutamme valtaisan määrän rahaa omasta kukkarostamme USA:n sotateollisuuden tarpeisiin kenraaliemme tahdon mukaisesti meidän pitää kysyä itseltämme:

-Miksi ?

Jokaisella sodalla on aina ollut jokin syy. Siksi mahdollisten syiden poistaminen ennakolta on äärimmäisen tärkeää. Hyökkäykseen valmistautuvat monitoimihävittäjät ovat jo itsessään syy.

Ekokriisi ja turvallisuus

Ensin rajat turvattava, sitten leipä levennettävä” totesi presidentti Svinhufvud aikoinaan ja saman toisti eduskunnan puhemies Paula Risikko television ykkösaamussa 5.1.2019. Tässä maailmassa elävät edelleen myös kenraalimme. He elävät omassa kuplassaan Paula Risikon kanssa eivätkä ole varmaan kuulleetkaan maapallon ekokriisistä. Ei heidän intoaan monitoimihävittäjiin muuten voi ymmärtää.

Sitran johtaja Mari Pantsar on tehnyt pitkän uran ympäristöteknologisen liiketoiminnan kehittäjänä ja on johtanut mm. Kataisen hallituksen cleantech-strategiatyötä. Nyt hän on menettänyt uskonsa pelkkään teknologiseen muutokseen – hänen mukaansa tarvitaan paljon enemmän, jotta maapallomme säästyisi. Hänen haastattelunsa Suomenmaa-lehdessä 23.12.2018 alkaa näin:

”Sitran johtaja Mari Pantsar pyyhkii silmäkulmiaan ja pahoittelee, kun ilmastoahdistus purkautui kyyneleiksi haastattelussa.

Pantsar on juuri vastannut kysymykseen, uskooko hän, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä1,5 asteeseen.

– Vaadittavat toimenpiteet ovat niin äärettömän massiivisia, että se näyttää hirveän vaikealta, vastaus kuuluu.”

.Siis äärettömän massiivisia. Eikö nyt voida edes tässä tilanteessa luopua järjettömästä monitoimihävittäjähankinnasta. Se uhkaa turvallisuuttamme. Se uhkaa kansantalouttamme. Se kiihdyttää ekokriisiä. Se on yksinkertaisesti typerä kaikin tavoin. Ensin elämä turvattava, sitten leipä levennettävä. Emmehän anna itseämme ensin ryöstää ja sitten tuhota.

Valtapuolueiden johto on jo kenraalien toiveen mukaisesti hyväksynyt 64 monitoimihävittäjän hankintaprosessin. Ainoastaan koneen merkistä on heidän mielestään lupa enää päättää. Mitään turvallisuuspoliittista keskustelua ei ole käyty. Kysyn kuitenkin kainosti: Voisimmeko nyt kuitenkin vielä hitusen miettiä mitä me olemme tekemässä ?

Menetettyjen mahdollisuuksien heimo – Keskustapuolue

“Omilla ajatuksillaan tekee ihminen sen mikä hänestä tulee”. Näin kirjoitti itsensä kasvattaja Santeri Alkio (1862-1930) vuonna 1919 kirjassaan Ihminen ja kansalainen. (Edistysseurojen kustannus, Suomen nuorison liiton kirjasto nro1). Santeri Alkio on yksi kansalliskirjailijoitamme.”Sydän herkkä ja mieli rehti…”Näin häntä luonnehtii Valittujen teosten johdannossa (WSOY 1953) suomalaisen kasvatustieteen merkkihahmo J.A.Hollo.

Santeri Alkio oli vahva vaikuttaja Suomen 1900-luvun yhteiskunnallisessa muutoksessa. Vuoden 1905 tammikuun sunnuntaina Pietarissa talvipalatsin aukiolle marssi rauhallinen kulkue, joka halusi apua ahdikkoonsa hyvältä tsaarilta, mutta kohtasi julman väkivallan. Tämä Pietarin verisunnuntai mursi tsaarin arvovallan kansan silmissä ja johdatti koko valtakunnan pitkään kuohunnan tilaan. Mielialojen muutos näkyi myös Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa syksyllä 1905 syntyi suurlakko, jonka yhteydessä tsaari suostui eduskunnan perustamiseen, joka sitten kokoontui ensimmäisen kerran jo 23.5.1907. Mukani oli myös Santeri Alkio.

Pietarin verisunnuntaista alkanut yhteiskunnallinen kuohunta vaikutti  aktiivisen ja herkkäsieluisen Santeri Alkion elämään. Hän perusti ensin keväällä 1906 Ilkka-sanomalehden ja syksyllä Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto -nimisen puolueen, jonka edustajana hänet valittiin eduskuntaan. Alkio piti Kurikassa esitelmän ”Nuorisoseurat yhteiskunnallisen sivistyksen selvittäjinä” ja esitti siinä ponnen: ”Vastaisen aikakauden taloudellinen elämä on rakennettava sosialistiselle pohjalle, johon ihmiskunta on kasvatettava osuustoiminnallisten yhteisyritysten kautta ja välityksellä rauhallisella kehitystiellä” (Alanen: Santeri Alkio,WSOY s.211) Pontta ei liian radikaalina hyväksytty ja hän joutui sitä seuraavassa kirjoituksessaan selittämään: ”Esitykseni tarkoitti kansalaisten keskinäiseen toistensa tukemiseen perustuvan ihanteen kasvattamista nuorisossa. Tulevaisuus pitäköön huolen muodoista” (em. s. 212).

Yhteiskunnallinen itsensä kasvattaja nousi ensimmäiseen eduskuntaan puolueensa ainoana edustaja. Eduskuntaan pääsi myös Suomen maalaisväestön liitto. Puolueet päättyivät yhdistyä yhteisen ohjelman taakse Kauhavalla 7-8.1908. Syntyi Maalaisliitto, joka muutti nimensä vuonna 1965 keskustapuolueeksi

Alkio oli koko sielullaan mukana Suomen itsenäistymisprosessissa.Kun eduskunta 18.7.1917 siirsi Suomen sisäisissä asioissa vallan Pietarista itselleen, niin Alkio seuraavana päivänä kirjoitti päiväkirjaansa: Katson tänään leijonalippua ikkunastani Säätytalon tangossa. Se on eilisen eduskuntapäätöksen johdosta. Suuri tunne täyttää mieleni. Kyynel pursuu silmään. ”Suomeni, kansani, Synnyinmaani, Äitini kurja ja kallis!” – – Tämän itsenäistymisyrityksen Venäjä torjui asevoimin ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin toiveesta.

Vajaa neljä kuukautta myöhemmin Alkio ehdotti eduskunnalle 15.11.1917: ”Kun sitä valtionhoitajakuntaa, jolle eduskunta on päättänyt antaa Suomen korkeimman hallitusvallan käytön, ei vielä voitu valita, pättää eduskunta itse käyttää sitä valtaa, joka voimassa olleiden sännösten mukaan on kuulunut keisaille ja suuriruhtinaalle”. Tämä ehdotus hyväksyttiin ja 15.11.1917 on monen mielestä todellinen itsenäisyyspäivämme.

Svinhufvudin senaatin annettua itsenäisyysjulistuksen, jonka periaatteena oli että Suomi on riippumaton tasavalta, niin eduskunta 6.12.1917 eduskuntaryhmien aloitteesta totesi: ”Eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja sen toimenpiteet, joihin hallitus on ilmoittanut ryhtyvänsä saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi.” Eduskuntaryhmien kannanoton ensimmäinen allekirjoittaja oli Santeri Alkio.

Vajaan vuoden kuluttua kansalaissodan jälkeen tynkäeduskunta valitsi Suomelle kuninkaan Santeri Alkion vastuksesta huolimatta. Alkion tasavaltainen linja kuitenkin lopulta voitti maailmanpolitiikan pyörteissä.

Nykyisen keskustapuolueen olisi syytä olla ylpeä Santeri Alkiosta ja seurata hänen ajatteluaan teoissaan eikä vain sanoissa.

Nykyinen keskustapuolue on teoillaan heittänyt Santeri Alkion romukoppaan ja vallan ovat ottaneet puhtaat business-ihmiset, joille Alkion ihmisyysajattelu on vierasta. Puheenjohtaja Juha Sipilä on liike-elämässä menestynyt miljonööri, joka harkitsi puolue-elämään tullessaan onko hänen puolueensa Keskustapuolue vai Kokoomus. Ministerikseen hän puolestaan valitsi Kokoomukseen liittymistä harkinneen business-ihmisen Anne Bernerin. Valtapuolueet ovat siis yhtä samaa mössöä, jotka eivät teoissaan Alkion ajattelua arvosta.

Keskustapuolueen periaateohjelman tunnuslause on ollut Santeri Alkiolta: . Sotkamon puoluekokouksessa 10.6.2018 tämä lause ei enää kelvannut.

Nyt keskustapuolueella 101 periaatetta joista periaate nro 94 on:

Suomen on pidettävä päätösvalta sotilaallisen turvallisuuden ratkaisuissa omissa käsissään. Itsenäinen kansakunta ei rajaa liikkumatilaansa mihinkään suuntaan.

Tätä periaatetta Sipilän hallitus toteuttaa niin että keväällä Suomen Lapin valloittaa amerikkalaisten johtama Bold Quest -sotaharjoitus, johon sisältyy myös yhteysjärjestelmiin liittyvän ”puolustuksellisen” infrastruktuurin rakentamista Suomen alueelle. Kahden tuhannen miehen harjoitusta johtaa Yhdysvaltain puolustushaarojen yhteisesikunta Joint Staff. Tähtäimessä on tietenkin Venäjä, vaikka Sipilä ei kehtaakaan sitä sanoa. Amerikkalaisten johdossa on myös 700 suomalaista.

Kylläpä olisi ihmeissään rauhanmies Santeri Alkio näistä Sipilän puuhista. Kuten siitäkin että Sipilä lupasi Ranskan presidentti Macronin vierailulla viime elokuussa suomalaisen edustuksen Ranskan Afrikkaan suuntautuviin interventiojoukkoihin. Ruotsalaiset eivät tähän suostuneet kuten eivät myöskään amerikkalaisten Bold Quest-harjoitukseen. Mutta Sipilä on aina valmis.

Sipilä lupasi Macronille taistella yhdessä kunnianhimoisen rahoituksen Euroopan yhteiselle armeijalle. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monta suomalaista veroeuroa hän on valmis sijoittamaan tähän ikuiseen uuteen menoerään.

On irvokasta katsella Keskustapuolueen puoluekokouksen juhlakulkuetta ja nähdä siinä etunenässä Suomen lippu. Todellisuudessa Sipilä johdattaa joukkuettaan EU:n syliin tuhoten samalla Suomen itsenäisyyden. Tätä ei tavallinen keskustapuoluelainen tajua. Viime EU-johtajien kokouksessa päätettiin perustaa Euroalueelle oma budjetti. Euroalueesta tulee yhtenäinen EU:n ydin eli oma valtionsa, ulkokehälle jäävät kaikki muut pohjoismaat. Mutta me olemme sisällä jakamassa kohtalomme ja rahamme italialaisten, kreikkalaisten ja espanjalaisten kanssa -ainoana pohjoismaana. Se on Sipilän ja siis myös Keskustapuolueen tahto – solidaarisuutta. Pelkästään katsomalla karttaa tajuaa kuinka epäluonnollinen Sipilän tahto on.

Sipilä totesi 12.12.2018 tulevasta EU:n puheenjohtajakaudesta: ” Meillä on oltava herkkyyttä kuulla jokaista sekä edistää yhtenäisyyttä ja siten yhteisten päätösten syntymistä” Siis yhtenäisyyttä komission tavoitteiden mukaisesti. Tähtäimessä on ilmeisesti yhteinen valtio vuonna 2025 – tosi pian. Tätä tosin Sipilä ei julki lausu, mutta jokainen todellinen teko tähtää siihen, yhtenäinen armeija, yhteinen rajavalvonta, yhteinen valuutta, yhteinen maahanmuuttopolitiikka, yhteinen finanssipolitiikka, euroalueen yhteinen budjetti jne.

Puhuessaan Euroopan parlamentissa  1.2.2019 Juha Sipilä julisti: “Jo vuonna 1920 Suomen Keskustan ideologinen isä Santeri Alkio kirjoitti, että rauhan turvaamiseksi Euroopassa olisi maanosassa pohdittava sellaisen politiikan toteuttamista, joka johtaisi kohti Euroopan Yhdysvaltoja. Hän mainitsi jopa yhteisvaluutan”. Haavellisen tekstinsä Alkio kirjoitti ensimmäisen maailmansodan kokeneena, mutta hän ei varmasti tarkoittanut sellaista mammoman hallitsemaa eurooppaa, jota Juha Sipilä on nyt rakentamassa. Hän ei varmasti ajatellut sellaista eurooppaa, jossa suomalaisilla ei ole enää valtaa omiin rahoihinsa.

Juha Sipilä ajaa vastoin omaa hallitusohjelmaansa EVM:n päätösmekanismin muuttamista niin että suomalaiset menettävät vaikutusvallan omiin rahoihinsa. Täysin federalistinen ja anti-alkiolainen ajatus. Kuinka keskusta voi sellaista kannattaa ?

Santeri Alkio aikonaan haaveili rauhanomaisesta maasta ja euroopasta, jossa kasvatus ja ihmisyyden edistys olisivat keskiössä. Hän tavoitteli ”kansalaisten keskinäiseen toistensa tukemiseen perustuvan ihanteen kasvattamista nuorisossa”. Tämä on menetty mahdollisuus. Tilalle on tullut rahan vapaa liikkuvuus ja sen tahdissa toteutettava koulutuspolitiikka. Ainoa tavoiteltava edistys on taloudellinen kasvu yhtenäisessä Euroopassa. Sipilän Keskustapuolue on Anti-Alkio, osana muiden mössöpuolueiden eli SDP:n ja Kokoomuksen kanssa. Yhteinen kaiku on askelten. Alkio on menetetty mahdollisuus.

Juha Sipilä ei varmaan hyväksy luonnehdintaani nykyisestä Keskustapuolueesta anti-Alkiona. Kirjansa Koko Suomen taajuudella (2019) johdannossa Sipilä vannoo vakaasti Alkion nimiin, mutta hänen tulkintansa Alkiosta on rikkaan kansainvälisessa liike-elämässä menestyneen ihmisen tulkinta. Hän unohtaa sen mikä oli Alkion  toiminnan perusta ja mikä oli vielä joitakin vuosia sitten myös Keskustapuolueeen periaateohjelman tunnuslause: ”Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”. Tämä ei ole esim. vanhuuspolitiikkamme perusta, vaan olemme luovuttaneet vanhuksemme Mammonalle, joka huolehtii vanhuksista jos se on taloudellisesti kannattavaa. Jos ei, niin ei huolehdi. Tämän mukaisesti kansanvälinen sijoittaja määrittää vanhuuuden hoivan tason eli esim. Esperi Oy:n pitää toimia niin että sijoittaja saa tuoton rahoilleen. Esperi Oy on sijoittajan rahantekokone, jonne me veronmaksajat syötämme rahojamme. Globaali finanssikapitalismi toimii näin ja sen alaiseksi Sipilä on yhteiskuntaamme ohjaamassa. Sijoittajan rakentaessa rahantekokonettaan myös noin 20 suomalaisyrittäjää tuli miljonääreiksi eli he pääsivät siihen yhteiskuntamme rahaeliittiin johon Sipilä itsekin kuuluu. Ei tällaisen rahaeliitin rakentaminen ole alkiolaisuutta. Alkiolaisuuden perustan hylkääminen johtaa sairaaseen yhteiskuntaan. Siihen Sipilä on meitä viemässä muiden valtapuolueiden kanssa. Surullista.

Sopeutujien heimo – SDP

SDP perustettiin Suomen Työväenpuolue-nimisenä vuonna 1899. Perustajina toimivat nälkä ja syvästi oikeudentuntoinen aatelismies Nils Robert af Ursin, josta tuli puolueen ensimmäinen puheenjohtaja. Forssassa 1903 puolueen nimeksi otettiin Suomen sosialidemokraattinen puolue ja silloin hyväksytyssä puolueohjelmassa lukee :”Sosialidemokraattinen puolue Suomessa on kansainvälinen puolue: se tuomitsee kaikki kansojen etuoikeudet samoin kuin syntyperän, sukupuolen ja varallisuuden etuoikeudet sekä julistaa, että taistelun riistämistä vastaan tulee olla kansainvälisen samoin kuin riistäminenkin on.” Siis puolueen tavoite perustettaessa oli kansainvälisen kapitalismin murskaaminen.

SDP oli hyvin kansainvälinen ja demokraattinen puolue, joka näki maailman jakautuvan riistäjiin eli rikkaisiin eli pääomanomistajiin ja riistettyihin eli köyhiin eli työlläään eläviin. SDP:n demokraattisuus kehittyi huippuunsa vuoden 1918 sisällisodan melskeiden keskellä hyväksytyssä vuoden 1918 valtiosääntöehdotuksessa, jonka laati puoluetta vuosina 1911-1913 johtanut Otto Wille Kuusinen. Myöhemmin Kuusinen hylkäsi demokratian ja hänestä tuli ehkä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin suomalainen, jonka muistolaatta on Moskovassa Kremlin muurissa.

Ennen sisällisotaa SDP oli Suomen suurin puolue. Vuoden 1917 heinäkuussa SDP:n johdolla 136 kansanedustajaa siirsi vallan Pietarista suomalaisille itselleen (ns. valtalaki). Demokratia ei kuitenkaan kelvannut entiselle tsaarin upseeri Carl Enckelille, joka junaili Venäjän armeijan tukahduttamaan laillisen eduskunnan toiminnan ja niin syttyi Suomeen sisällissota. Sen voittivat rikkaat eli valkoiset tsaarin kenraaliluutnantti Mannerheimin johdolla. Köyhät lyötiin maan rakoon. Sodan jälkeen vankileirille sijoitettiin enimmillään 80.000 köyhää. Vuosi 1918 oli sellainen katastrofi köyhälistölle ettei sillä ei ole ollut sen jälkeen kuin yksi mahdollisuus: sopeutua. Sodassa hengissä selvinneet sopeutumishaluiset työläisten edustajat ryhtyivät Väinö Tannerin johdolla nostamaan SDP:n toimintaa eloon heti sisällissodan päätyttyä. Tämän jälkeen SDP:n historia on ollut yhtä sopeutumisen historiaa.

Toki SDP on ollut toisen maailmansodan jälkeen johtamassa hyvinvointivaltioprojektia, mutta se on nyt loppumassa kun koko kansantaloutta ollaan sopeuttamassa globaalin kapitalismiin kapitalismin ehdoilla. Tämän mukaisesti puheenjohtajana toiminut Eero Heinäluoma on valtiovarainministerinä poistanut varakkaiden varallisuusveron ja puheenjohtaja Jutta Urpilainen laski yritysten verotusta enemmän kuin yksikään valtiovarainministeri ennen häntä. Kansantaloustieteilijöiden laskelmat ohjaavat niin SDP:n, Kokoomuksen kuin Keskustapuolueenkin toimia. SDP on sopeuttanut itsensä osaksi suurta samaa ”mössöä”, jollaiseksi Kokoomuksen Pertti Salolainen on puoluekenttäämme kuvannut. SDP:n sopeutuminen mössöön on onnistunut täydellisesti.

SDP:n sopeuttamisprosessin aloitti muinoin Väinö Tanner, jolla sentään yksi alkuperäisen työväenliikkeen hanke oli tärkeä: osuuustoiminta. Nyt sitäkään ei enää ole kuin muistoissa. Tosin vielä puolueen vuoden 1999 periateohjelmassa on kaikuja menneisyydestä: ” Maailmaa ei saa hallita väkevämmän voiman, ei rahan eikä aseiden valta, vaan yleismaailmallinen oikeus”. Todellisuus on kuitenkin ihan muuta. SDP:lle pääomien vapaa liikkuvuus on pyhä asia. Ja kun kenraalit haluavat sotaleikkeihinsä uusia monitoimihävittäjiä ja niiden hankkimiseen 10000000000 euroa (tajuttoman suuri määrä rahaa, joka on pois tavallisten ihmisten elämästä), niin yksikään demari ei edes keskustele hankinnan järkevyydestä, vaikka Suomen puolustaminen voitaisiin hoitaa paremmin ja halvemmalla kuin hyökkyksellisillä monitoimihävittäjillä.

Viestintäyhtiö Milttonin Brysselin toimiston EU-lobbari Anton Rönnholm valittiin 2017 SDP:n puoluesihteeriksi ja nyt hän lobbaa EU:n ihanuutta kaikille. Hän kuitenkin visusti jättää mainitsematta että tavoite on yhtenäisvaltio, jolla hänen puoluetoverinsa Saksasta antoi aikataulun: valmista pitäisi olla 2025 eli silloin voisimme viettää Suomen valtion virallisia hautajaisia.

Rönnholm johtaa SDP:n tulevaisuustyötä, jonka tunnuksena on Suomi 2030. Silloin: ”Turvallisuuspolitiikan keskiössä tulee olla ihminen eikä valtion rajat”. Siis mitä tämä on suomeksi? Suomennos: ”EU:n sisällä ei pidä olla valtoiden rajoja, elämmehän vuonna 2030 yhtenäisvaltiossa, mutta ulkoraja varsinkin Venäjää kohtaan pitää olla hyvin panssaroitu ja sen turvana Brysselin komennossa oleva vahva armeija”.

Kun Saksan demari asetti tavoitteen vuoteen 2025, niin Rönnholm lykkää sen vuoteen 2030. Tavoite on kuitenkin sama: Suomea ei enää ole. Olemme sopeutuneet täydellisesti yhteiseen suvereeniin Euroopan valtioon luopumalla omasta päätösvallasta omaan elämäämme. Siinä demareiden unelma. Vuoden 1903 tavoite on kääntynyt päälaelleen ja SDP:stä on tullut talousjärjestelmämme vankin turva. Pääomat liikkuvat vapaasti ja ihmiset perässä pääoman ehdoilla. Sopeutuminen mammonan valtaan on lähes täydellistä.

Ylhäisten heimo – Kokoomus

Organisaation perustamiseen on aina jokin syy.

Kansallinen Kokoomus perustettiin 9.12.1918 Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. ”Perustamiskokoukseen tulleet suomalaiset halusivat tehdä nuoresta isänmaasta maan, jossa jokainen voi elää täyttä ja ihmisarvoista elämää. Kokoomus oli jo tuolloin moniarvoinen puolue, jossa oli erilaisia ajattelijoita kaikista yhteiskunnan luokista. Kokoomus pyrkii löytämään suomalaisia yhdistäviä asioita erottavien sijaan.” (http://www.kokoomus100.fi/project-view/1910/, luettu 5.12.2018). Kuvaus on kaunisteltu. Kokoomuksen perustamisen konkreettinen syy oli ihan muu. Tuo opetusministeri Sanna Grahn-Laasosen johtaman Kokoomuksen 100-vuotisjuhlan juhlavaltuuskunnan teksti peittää historiallisen todellisuuden.

Osa vuoden 1918 sodan voittajista halusivat luovuttaa päätösvallan suomalaisten elämästä Saksasta valitulle monarkille. Siksi kokoonnuttiin Vanhalle ylioppilastalolle 9.12.1918 ja Kansallinen Kokoomus syntyi. Edellisenä päivänä 8.12.1918 olivat ne sisällisodan voittajat, jotka halusivat pitää päätösvallan kansan omissa käsissä, perustaneet Kansallisen edistyspuolueen. Valtiomuototaistelu siis muokkasi porvarillisen puoluekentän. Maalaisliitto oli tasavaltainen.

Kevättalvella 1918 Suomessa käydyn verisen ja raa’an sisällisodan voittajat olivat valinneet heti sodan jälkeen korkeimman vallan haltijaksi eli valtionhoitajaksi P.E, Svinhufvudin 27.5.1918. Kaksi päivää ennen Kokoomuksen perustamiskokousta eli 7.12.1918 annettiin ”Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllistyneiden henkilöiden armahtamisesta”. (Asetuskokoelma N:o 165/1918). Päätöksellään Svinhufvud lievensi mm. joidenkin kuolemanrangaistuksen elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi, mutta päätöksessä oli myös kohta 5:

”Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätättäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta.”

Svinhufvudin päätöksen ansiosta ei yksikään murhiin ja terroritekoihin syyllistynyt valkoinen Suomessa joutunut kantamaan oikeudellista vastuuta teoistaan. Ylhäisö oli lain yläpuolella. Siis. Kun Kokoomus kokoontui perustamiskokoukseensa niin kansa oli jyrkästi kahtia, valkoisilla täydellinen valta ilman mitään pidäkkeitä ja punaiset rikollisia kapinoitsijoita. Kokoomuksen perusti 9.12.1918 ylhäisö, joka piti sisällisodan hävinneitä sivistymättömänä rosvojoukkona ja uskoi ylhäältä tulevan vallan voimaan. Kansan piti saada jotain jota kunnioittaa – ylhäisön kuninkaan, mahdollisimman kauaksi kansasta. Tämä oli Kokoomuksen perustamisen syy.

Vaikka Sanna Grahn-Laasosen juhlatoimikunta  unohtaa Kokoomuksen perustamisen syyn, niin heikossa muistissa se sentään Kokoomuksessa on. Petteri Orpo totesi Brysselissa Kokoomus 100-gaalassa 2.12.2018: ”Kokoomus on totta kai kehittynyt ja edistynyt ajattelussaan matkan varrella. Sata vuotta sitten emme saaneet kuningas Väinö ensimmäistä, ja ehkä hyvä niin. 2010-luvulla saimme kuitenkin Sauli Väinämön.”

Kokoomus halusi Suomeen kuninkaan ja vielä Saksasta 9.12.1918. Syitä lienee kaksi: sisällissodan julmuudet ja usko että Saksa voittaa maailmansodan. Minun isoisänikin Väinö Ilmari Suvanto halusi. Luulen että hänen syynsä oli ensimmäinen, raaka sisällissota osoitti etteivät suomalaiset kyenneet elämään ihmisiksi ellei ole jotain ylempää tahoa, jota kunnioittaa. Kuningas olisi ollut yhteiskuntarauhan takuumies, ajateltiin. En tiedä osallistuiko isoisäni vanhan ylioppilastalon perustamiskokoukseen, mutta yhteiskuntarauhaa hän varmasti halusi. Kokoomus halusi kuninkaan Saksasta P.E.Svinhufvudin johdolla kun eivät osanneet nähdä maailmansodan kulkua oikein. Kuitenkin Saksa romahti heti Kokoomuksen perustamisen jälkeen ja niin koko uudelta organisaatiolta murtui viikossa olemassaolonsa peruste.

Mutta organisaatio jäi jäljelle ja se joutui uudessa maailmanpolitisessa tilanteessa etsimään uutta suuntaa. Pian se löytyi. Svinhufvud poistui näyttömältä ja tilalle tuli sisällissodan sankari Mannerheim valtionhoitajaksi. Hän halusi tsaarin upseerina hyökätä Pietariin, mutta ei saanut kokoomusministereitä mukaansa.Vaikka Mannerheim oli kokoomuslaisille suuri sankari, niin Kansalliselle Kokoomukselle kansallismielisyys oli tuolloin tärkeämpää kuin uskollisuus Mannerheimille. Mannerheim ei siis ollut täydellinen diktaattori ja joutui vielä vastentahtoisesti allekirjoittamaan tasavaltaisen perustuslainkin. Monarkian perustamiseksi perustettu organisaatio muuttui olosuhteiden mukaan.

”Pois kommunismin saaste Suomesta” lukee julisteessa Kokoomuksen 100-vuotisjuhlan historiikin 1920-luvun kohdalla. Tätä ohjelmaa ryhtyi toteuttamaan väkivaltaisesti IKL, Isänmaallinen kansanliike 1930-luvulla. Tähän isoisäni ei mennyt mukaan vaan huolehti osaltaan että Kokoomus pysyi maltillisella linjalla. Samoin Mannerheim vaikka hän sympatisoikin IKL:ä. Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 ylipäällikkö Mannerheim antoi heti seuraavana päivänä päiväkäskyn kiteyttäen myös Kokoomuksen tavoitteet:

“Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

Pikkupoikana meillä kotona 1950-luvulla kävi partiolaisten joulupukkina nuorukainen Harri Holkeri. Hän on viimeinen Kokoomuksen puheenjohtaja (1971-1979), jolle isämaallisten ihmisten mielenmaisemaa vuosikausia hallinnut ideologia eli koti, uskonto ja isänmaa oli totisinta totta. Eräs vasemmistoälykkö pilkkasi häntä Toijalan Mannerheimiksi. Pääministerinä (1987-1991) Holkeri joutui kokemaan maailmanpolitiikan murroksen. Neuvostoliitto romahti ja Holkerin hallitus vapautti rahamarkkinat markkinoille tuskin ymmärtämättä mitä kaikkea rahan vapaudesta seuraisi.

1990-luvulla Kokoomus vei innokkaasti Suomen EU:hun ja euroalueeseen. Poliittinen puoluettomuus unohdettiin ja heittäydyttiin globalisaation virtaan. Nyt Holkerin koti, uskonto ja isänmaa ovat vain muisto vain. Kodin on vallannut monikulttuurisuus. Yhdestä uskonnosta on tullut uskontojen kirjo ja pitkälti sekularisoituneessa Suomessa uskonto on usein vain ulkoinen tapa. Isänmaaksi on muuttunut EU ja globalisaatio.

Yksi asia kuitenkin yhdistää Kokoomuksen perustajia ja nykyjohtoa: halu antaa valta muille suomalaisten elämästä päättäminen. Orpo on todennut: ”Haluamme vahvemman ja yhtenäisemmän EU:n”. Orpo on siis Ranskan presidentti Macronin linjalla, jonka tavoitteena on suvereeni Eurooppa ja kansallisvaltioiden hävittäminen. Kokoomuksen johdolla menetämme kansallisesti päätösvallan omaan elämäämme ja saamme kaukaisen Euroopan ylhäisön johtaman EU:n, jossa pienellä Suomella ei ole kuin maksajan ja sopeutujan osa.

Olen surullinen kun tiedän mikä ristiriita on Kokoomuksen perinteisen kannattajakunnan ja johdon poliitiikan välillä. Johto varmaan tietää tämän ristiriidan, mutta  sopeutuu  kansallisvaltion loppuun. Rehellisyys hoi, kokoomus.

Rehellisyys puuttuu muiltakin pääpuolueiltamme, kun ne Kokoomuksen vanavedessä ovat luopumassa kansallisvaltiosta. ”Nykyisin kaikki puolueet ovat vähän kuin yhtä mössöä”, sanoi Pertti Salolainen Hesarin haastattelussa samana päivänä kun Kokoomus täytti 100 vuotta eli 8.12.2018 ja lisäsi: ”ihmiskunta on matkalla kohti helvettiä, ja meidän sukupolvemme matkustaa vielä ykkösluokassa.”

Tapasin pari vaalikautta sitten Hämeenlinnan kadulla nuoren naisen, joka on nyt johtamassa tätä matkaamme. Hän jakoi eduskuntavaalimainosta. Kysyin, ettet kai vain kannata Nato-jäsenyyttä. Sanoi kannattavansa. Ilmoitin ettei hän saa ääntäni. Ajattelin surullisena ettei tuokaan tyttöraukka ymmärrä geopolitiikasta yhtään mitään. Tuntemukseni oli omani. Se ei tietenkään kerro yhtään mitään siitä perusteellisuudesta, jolla nuori fiksu nainen oli kantansa muodostanut.  Nuori nainen oli Sanna Grahn-Laasonen, nyt Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin haltija ja opetusministeri.

Perustamisajoistaan Kokoomus on muuttunut paljon. Nyt Kokoomuksen johdolla ”Suomi on ilmoittanut hyppäävänsä ”osana länttä” vaikka pää edellä kaivoon.”(professori Markku Kuisman ilmaisu Seuralehdessä 24.4.2018). Hyvästi Paasikiven viisaudet sekä koti, uskonto ja isänmaa. Menneisyydestä viis. Suomen Valkoisen Ruusun komentajaa komentavat modernin globaalin kapitalismin arvot. Niiden sisäistämiseen Sanna Grahn-Laasonen on opetushallintoa ohjannut. Hän  tuskin tuntee kasvatustieteen professori Veli-Matti Värrin kirjaa Kasvatus ekokriisin aikakaudella . Hänen hallintonsa muokkaa lapsista Värrin kirjan kuvaamia psykokapitalisia halusubjekteja.

Jos nyt tapaisin Grahn-Laasosen jakamassa vaalimainoksia, niin kysyisin, miten hän kokee globaalin talousjärjestelmän, ekokriisin ja kasvatuksen yhteyden ?

Järisyttävän kallista – monitoimihävittäjät

Suomalaiset kenraalit ja puolustusministeri Elisabeth Rehn istuivat ravintola Savoyssa iltaa 6.5.1992 polttaen sikareita. He juhlivat Hornet-kauppaa, josta kansanedustajat ja pääosa ministereistä saivat tiedon vasta jälkikäteen  – kansasta puhumattakaan. Kauppa oli järisyttävän kallis. Kaupasta on nyt kulunut yli 20 vuotta ja jälleen valmistellaan hävittäjäkauppaa. Nyt me tavalliset ihmisetkin tiedämme jotain uudesta kaupasta jo ennen kuin se lätkäistään eteemme tapahtuneena tosiasiana.

Vuosien kuluessa Hornetteja on kehitetty. Ne hankittiin hävittäjätorjuntaa varten, mutta niistä on kehitetty monitoimihävittäjiä, joilla on kaksi tarkoitusta: ilmapuolustustehtävä (hävittäjätorjunta) ja toinen käyttö ilmaoperaatioissa (ilmahyökkäys). Sotilaat eivät enää puhu vain hävittäjistä vaan kokonaisesta kalustosta. Valtavan ison kaupan pohjustus alkoi esiselvityksellä: Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta Loppuraportti. Puolustusvoimat 2015.

Esiselvityksessä todetaan: ” ”Ilmanhallinta ei ole saavutettavissa pelkästään puolustuksellisen vastailmatoiminnan keinoin, vaan sen saavuttaminen edellyttää tyypillisesti myös hyökkäyksellistä vastailmatoimintaa… Puolustusvoimien on ylläpidettävä Hornet-kalustoon perustuva kaukovaikutuskyky. Sotilaallisesti tärkeät kohteet sijaitsevat usein puolustettavan alueen ulkopuolella, mikä edellyttää kykyä vaikuttaa monipuolisesti ja riittävän kauas. Tämän edellyttämää tunkeutumisvaatimusta voidaan kompensoida ja altistuvuutta vähentää käyttämällä kaukovaikutteisia aseita (standoff), joita ovat esimerkiksi ilmavoimille Hornet-kalustoon hankitut JSOW-liitopommit (Joint Standofrf Weapon) ja JASSM-ohjukset (Joint Air-to-Surface Standoff Missile). Pitkän kantaman ohjusjärjestelmä muodostaa puolustusvoimien kaukovaikuttamiskyvyn rungon ja on merkittävä osa puolustuksemme ennaltaehkäisykykyä” (s.36).

Haastattelussaan työryhmän puheenjohtaja ilmaisi iltatorjunnan ja monitoimihävittäjien työnjaon näin: Ilmatorjunta antaa kohteelle pysyvän suojan, kuten jääkiekkokentällisen maalivahti. Monitoimihävittäjät ilmapuolustustehtävässä ovat joukkueen puolustajia. Ne estävät koko Suomen alueella vastustajan pääsyn kohteelle. Hyökkääjinä toimivat ilmasta maahan -tehtävissä olevat hävittäjät, jotka pyrkivät toimimaan vastustajan alueella.” (Ruotuväkilehti 12/2015).

Siis suomeksi: tarkoitus on että ostettavat monitoimihävittäjät operoivat Venäjän alueella tuottaen tuhoa ohjuksin ja pommein ja estäen näin venäläishävittäjien tulon alueellemme. Tavoite on, että puolustuksellinen sota käydään Venäjän alueella.

Ilmatorjunta-lehdessä 3/2015 eversti Ahti Lappi kritisoi esiselvitystä: ” Toimeksianto edellytti nykyisen monitoimihävittäjän poistumisesta syntyvän suorituskykyvajeen täyttämistä erilaisilla keinoilla, joista lentokone on vain yksi vaihtoehto. Muita konkreettisia vaihtoehtoja ei ole tutkittu kunnolla”

Siis. Kun kerran ollaan isolla rahalla ostettu monitoimihävittäjiä, niin samaa linjaa jatketaan miettimättä muita vaihtoehtoja. Kenraalien suunnittelemat ilmaoperaatiot ovat erittäin harvinaisia.”Tällä vuosituhannella käydyissä sodissa (Afganistan, Irak, Georgia, Libya, Ukraina ym.) hävittäjällä on todistetusti ammuttu alas yksi hyökkääjän kone. Viimeinen koneiden ilmataistelu tunnetaan Falklandin sodasta vuodelta 1982.” Asevoimamme kuitenkin harjoittelevat ilmataisteluja innokkaana USA:n kanssa polttaen veroeurojamme (esim. Red Flag -harjoitukset Alaskassa ja Nevadassa lokakuussa 2018).

Monihävittäjien sijasta Ahti Lappi sijoittaisi ilmatorjuntaan: ”Raportin väite, että jo lyhyen kantaman ballististen ohjusten torjuntakyvyn hinta on useita miljardeja euroja, on liioiteltu. Yhdellä miljardilla syntyy jo tyydyttävä ohjuspuolustuskyky. Ballististen maalien torjuminen ei ole mahdollista millään hävittäjäkoneella, vaikka ne maksavat useita miljardeja.”

Siis. Jos Venäjä haluaisi osoittaa voimaansa ballistisilla ohjuksilla lähettämällä niitä Helsinkiin, niin koko hävittäjäkalustomme on turhanpäiväinen. Kun kenraalimme ovat saaneet päähänsä monitoimihävittäjien välttämättömyyden, niin sitä linjaa sitä edetään, vaikka se maksaisi mitä ja vaikka se merkitsee hyökkäyksen valmistelua Venäjälle (puolustuksen nimissä)ja vaikka se ei mitenkään suojaa meitä ballistisilta ohjuksilta.

Lappi kirjoittaa: ”Naton piirissä pidetään Venäjän ilmatorjuntaohjusyksiköiden suorituskykyä erittäin korkeatasoisena, ja aivan aiheellisesti.” Kun näin on, niin ilmataisteluoperaatioiden toteuttaminen Venäjän ilmatilassa ei tule olemaan helppoa. Niinpä Lappi kirjoittaakin: ”Raportissa perustellaan monitoimihävittäjän tarve sen käyttömahdollisuudella ilmahyökkäyksiin. Tämä hämmästyttää, sillä eihän edes suurvalloissa enää harkita miehitettyjen koneiden käyttöä vihollisen tehokkaan ilmapuolustuksen vaikutuspiirissä.”

En tajua suomalaisten kenraalien ajattelua. Keväällä 2019 Suomessa pidettävän Bold Quest sotaharjoituksen tarkoituksena on amerikkalaisten johdolla mm. rakentaa ”puolustuksellista”infastruktuuria, jonka luonnetta ei kerrota eduskunnan puolustusvaliokunnalle ja joka ei siis saa tietää sitä mitä amerikkalaiset maassamme tekevät. (Ilta-Sanomat 21.11.2018). Veikkaan että tämän ”puolustuksellisen” infastruktuurin tarkoituksena on tukea monitoimihävittäjiemme (yhdessä USA:n hävittäjien kanssa) operaatioita Venäjän alueella ja siten puolustaa omaa maatamme. Tämä on jo monihävittäjien hankinnan esiselvityksessä mainittu tavoite. Kenraalimme eivät ota ohjeita Suomen eduskunnalta vaan ihan jostain muualta eivätkä kerro meille mitä ohjeita ovar saaneet. Meidän osa on ainoastaan maksaa emmekä saa tietää mistä maksamme. Toki valtiojohdollemme on normaalin harjoitusohjelman osana esitelty myös Bold Quest-harjoitus. Tuskin kuitenkaan muuta kuin nimi, ajankohta ja kustannusarvio. En tiedä, mutta oletan että koko harjoitusohjelman hyväksymiseen valtionjohdoltamme meni vain minuutti eli nuijan kopautus. Kenraalit johtavat Suomen sotilaspolitiikkaa. Muistan kuinka pari vuotta sitten ulkoministeri Soini televisiossa tunnusti että hän ei tiennyt että amerikkalaisten ensimmäiset sotilaslennot alueellamme tapahtuivat amerikkalaisten aloitteesta. Nyt niistä on muodostunut jo rutiinia. Ensi kevään amerikkalaisten johtamasta salaisesta Bold Quest-sotaharjoitusoperaatiosta maksamme 4,3 milj. (mukana on 2000 sotilasta, joista 700 suomalaisia). Yhtään ruotsalaista ei ole mukana eli ilmeisesti ruotsalaiset haluavat pitää itsellään edes jonkinlaisen päätösvallan omista sotilasoperaatioistaan.

Mitä monitoimihävittäjät maksavat ?

Kun Hornetit hankittiin, niin niitä pidettiin järisyttävän kalliina. Puolustusministeriön 2006 julkaisemassa Strategia 2025 – Turvallisesti tulevaisuuteen -asiakirjassa todetaan, että sotavarustuksen hinta kaksinkertaistuu seitsemän vuoden välein. Silloin laskettiiin, että yksi Hornet maksoi lisävarusteineen 50 miljoona ja että ne korvaavat koneet maksaisivat 400 milj./kappale. Tuolla laskutavalla nyt 64 hankittavan koneen hankintahinnaksi tulisi n. 25 miljardia eli käytännössä mahdottomaksi osaa. Nyt Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko 2017 toteaa: ”Hankinnan kustannusarvio on 7–10 Mrd€. Hankintapäätös tehdään 2020-luvun alussa.”

Tällaista rahaa meillä ei ole eli siis koko hankinta tehdään velaksi. Valtionvelkamme oli finanssikriisin alkaessa 2008 n. 50 Mrd€, nyt yli 100 Mrd€. Jos rahoittaisimme hankinnan verorahoilla, niin jokainen työikäinen maksaisi lisää veroa n. 4000 €. Ja vielä lisää elinkaarikustannuksia n. 10.000 €. Eli kuka on valmis sijoittamaan omaa rahaa 14.000 euroa hävittäjiin ? Siis, ostamme velaksi, jolloin korkokustannukset ovat minimissään 100 milj./vuosi. Olemme viimeiset 10 vuotta ottaneeet velkaa ja niin varmaan jatkossakin. Mutta jossakin tulee katto vastaan. Jos tapahtuu jotain samaa kuin vuoden 2008 finanssikriisi, niin emme enää selviä veloistamme nykyisellä yhteiskuntarakenteella. Monihävittäjien hankinta velkarahalla köyhdyttää arkeamme. Monihävittäjät ovat turvallisuusriski – jo pelkästään taloudellisesti. Kun joku ehdotti alimpien eläkkeiden korotusta 100 euroa/kk (kustannus n. 60 milj/vuosi), niin valtiovarainministeri Orpo sanoi: ei käy, ei ole varaa. Kuinka meillä on sitten varaa sijoittaa 10.000 milj. hävittäjiin hankintaan ja vielä lisäksi elinkaarikustannuksiin 20.000 miljoonaa euroa ? ? Eläkerahat kiertävät kansantaloudessa, mutta hävittäjärahat lentävät taivaan tuuliin (tai Amerikkaan?). En tajua.

Mihin käytämme monitoimihävittäjiä ?

”Tarvitsemme 64 monitoimihävittäjää jotta koko maatamme voidaan puolustaa”. Näin toteavat kenraalit.Tavalliselle ihmiselle tulee mielikuva,että koneet lentävät omalla alueellamme ja estävät venäläisten tulon tänne. Näinhän ei ole. Tarkoitus on lentää Venäjän alueella ja siten puolustaa omaa maata eli siis hyökätä itsepuolustukseksi. Kenraalit kehittelevät mielikuvituksessaan erilaisia skenaarioita. Kun eivät niistä kerro meille, niin yritän maalikkona miettiä. Olettakaamme

a) Venäjä hyökkää Suomeen ja muu maailma on rauhallinen

1.Tulisiko tänne Krimin tapaan tuntemattomat vihreät miehet ja ottaisivat eduskunnan haltuunsa ? Entä sitten jos he ottaisivat, mitä sitten tapahtuisi? Vihreät miehet jäisivät yksin. Ei voi tapahtua sitä mitä Krimillä, jossa vihreät miehet saivat osan kansasta puolelleen ja koko Krim siirtyi osaksi Venäjää ilman laukaustakaan. Krimillä ollut Ukrainan laivastokin vain vaihtoi lippua ja pääosa miehistöstä siirtyi palvelemaan Venäjää. Ei tällaista voisi tapahtua Suomessa. Siis koko tuntemattomien vihreiden miesten taktiikka on mahdoton Suomessa.

2. Ryntäisivätkö venäläiset ilma- meri- ja maavoimin yli rajan ja ottaisivat maan haltuunsa, jos pystyisivät. Syntyisi uusi ”Talvisota”. Venäläiset saisivat vastaansa äärimmäisen vihaisen kansan ja koko muun maailman tuomion. Miksi he näin tekisivät ? Pelkästään pahuuttaanko ? ”Kasakat ottavat sen mikä on irti”, kuten Sauli Niinistö sanoo. Niinkö? Täällä ei ole venäläisiä, joita he tulevat puolustamaan eikä venäläistä tukikohtaa, jonka menettämistä he pelkäävät(kuten Krimillä). En keksi mitään muuta syytä kuin että he haluaisivat ennakolta estää Suomen hyökkäyksen omaa maataan vastaan. Ihan samoin kuin Suomi varautuu hyökäämään itsepuolustustarkoituksessa Venäjälle. Suomen monitoimihävittäjät siis jo olemassaolollaan saattavat provosoida hyökkäyksen, varsinkin jos venäläiset kokevat että Suomen hävittäjät ovat vain jonkin vihamielisen valtion käsikassaroita.

3. Jos venäläiset haluavat valloittaa Suomeen, niin se on ihan helppoa – lopettavat vain rajavalvonnan. Tänäkin vuonna Venäjältä on pyrkinyt monta ihmistä laittomasti Suomeen, mutta venäläiset viranomaiset ovat sen estäneet. Mutta entäpä jos eivät estäkään ? Ja jos vielä venäjän valtio yllyttää ? Silloin täällä on pian seassamme miljoona Venäjältä tullutta. Tätä pelättiin kun Neuvostoliitto romahti. Tuolloin presidentti Ahtisaari oli valmis ampumaan laittomat rajanylittäjät. Onneksi niin ei tapahtunut. Mutta entäpä jos nyt tapahtuu ? Niin tapahtuessa monitoimihävittäjämme makaavat tyhjänpantteina lentokonehalleissaan ja meidän miljardi-investoinnit ”turvallisuuteen” ovat turhia. Parasta maanpuolustusta on pitää säälliset välit venäläisiin, jotta he vartioivat rajojaan kuten tähänkin asti.

b) EU:n ja Venäjän välille syntyy sota.

Ukrainassa Venäjän ja EU:n intressit ovat vastakkain – ison sodan ajatus on nyt kaukana, mutta ei mahdoton. Ranskan presidentti Macronin vierailulla viime elokuussa Suomi sitoutui kunnianhimoisesti rahoittamaan Euroopan yhteistä armeija. Jos sellainen syntyy, niin EU – Venäjä -konfliktissa me olemme eturintamassa. Sen EU-intoilijamme varmistavat. Voi meitä raukkoja. Vaihtoehdot a2 ja a3 toteutuvat nopeasti. Uskoisin.

c) USA:n ja Venäjän välille syntyy täysimittainen sota

Se on sitten Harmagedon. Hyvästi maapallo.

Onko monitoimihävittäjille vaihtoehtoa ?

On. Halvempi ja parempi. Eversti Ahti Lapin esittää (Ilmatorjunta-lehti 3/2015):

  1. hankitaan laivue torjuntahävittäjiä rauhan ajan tunnistustehtäviin ja sodan ajan hävittäjätorjuntaan
  2. hankitaan ilmatorjunta-asejärjestelmiä strategisten kohteiden suojaamiseksi ja taistelujoukkojen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi ilma- ja ohjusuhkaa vastaan
  3. hankitaan korkea- ja ohjustorjuntakykyinen pitkän kantaman ohjusjärjestelmä pääkaupungin suojaamiseksi myös taktillisten ballististen ohjusten (vast.) uhkaa vastaan.
  4. toteutetaan riskialttiit lentotiedustelu- ja tulenjohtotehtävät miehittämättömillä koneilla
  5. korvataan monitoimikoneen hyökkäyskyky maasta -maahan -aseilla, tykistöohjuksilla ja -raketeilla sekä risteily- ja meritorjuntaohjuksilla

Lapin vaihtoehto on puolustuksellinen. Ahti Lappi toteaa: ”Ilmapuolustuksessa hyökkäys ei ole paras puolustus.” Monitoimihävittäjien idea on hyökkäyksellinen. Ahti Lapin puolustukselliseen ajatteluun varmaan sopisi myös jalkaväkimiinojen palauttaminen aseistukseen. Lapin esitys ei ole sellainen provokaatio Venäjälle kuin monitoimihävittäjät.

Miksi Ahti Lapin vaihtoehtoa ei ole vakavasti tutkittu ja tehty turvallisuuspoliittista ja taloudellista vertailua monitoimihävittäjiin ?

Suomessa kenraalimme ovat pyhiä miehiä, joiden käyttöön uskomme veroeurojamme kriitikittömästi – toimimme ikäänkuin 64 monitoimihävittäjien hankinta olisi jo päätetty. Ainoa asia on vain hävittäjien merkki. Hankintamaan sotilaat ovat jo esiselvityksessään osoittaneet: ”Hävittäjäkaluston kehityksen ja valmistuksen johtovaltio on selkeästi Yhdysvallat”(s.29). Niinistön vieraillessa USA:ssa Donald Trump tiedotustilaisuudessa ilmoitti että Suomi ostaa hävittävät USAsta, joten asia lienee selvä. Hävittäjävalmistajien kilpailutuksen jälkeen puolustusministeriö ilmoittanee, että amerikkalainen hävittäjä on ylivoimainen teknisiltä ominaisuuksiltaan ja siis syytä ostaa. Ja poliitikot kiltisti tottelevat kenraalien tahtoa kuten tähänkin saakka. Olemme osa Trumpin ”Make America great again”-projektia eli annamme rahamme heille, sulautamme armeijamme teknisesti USA:n armeijaan, harjoittelemme taisteluja yhdessä ja kun käsky käy, ryhdymme tosi toimiin. Me maksamme, he johtavat ja me taistelemme heidän puolestaam henkemme uhraten. Suomen ja Venäjän rajasta tulee kuoleman raja. Näinkö ?

Olisiko kuitenkin vielä hitusen aikaa miettiä ja pysähtyä? Tarvitsemmeko me todella 64 monitoimihävittäjää ?

Maamme poliittisen johdon pitäisi tehdä kaksi perusteellista selvitystä ennen monitoimihävittäjäpäätöstä:

  1. Onko eversti Ahti Lapin esittämä vaihtoehto monitoimihävittäjille toimiva sotilaallisesti, taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Ja jos on, niin sitä tulee verrata monitoimihävittäjävaihtoehtoon.
  2. Mikä on kummankin vaihtoehdon vaikutus meneillään olevaan ekokriisiin. Sotilaat ovat omissa selvityksissään sulkeneet silmänsä ekokriisille kokonaan, vaikka heidän toimillaan on ilmiselvä vaikutus (esim. http://www.ipb.org/wp-content/uploads/2017/03/briefing-paper.pdf) On ilmastokriisin oloissa täysin moraalitonta, jos suunnitellun monitoimihävittäjäkaupan vaikutusta ilmastoon ja yleensä koko ekosysteemimme ei selvitetä ennen päätöksentekoa.